Auta venäläisiä kodittomia koiria

Tulee suru puseroon heti kun katson Kodittomat Koirat- kotisivuja kodittomista koirista. Onneksi ovat jo siellä odottamassa josko joku huomaisi heidät. Osaan myös venäjää, ja siksi voin lukea myös venäläistä foorumia. Siellä on taas paljon uusia koiria jonossa, jotka odottavat käännöstä, kuvia jne. Huoh. KK tarvitsee paljon uusia kotihoitajia! Niin saamme tänne edes osan koirista Suomeen odottamaan sitä ihka omaa perhettään.

Toivottavasti edes yksi ihminen kiinnostuisi, ja tästä postauksesta olisi hyötyä. Toivon niin todella, koska sivuilla on koiria jotka ovat etsineet omaa kotiaan jo yli kaksi vuotta. En tiedä, ehkä ne koirat ovat liian "tavallisen" näköisiä, liian isoja, liian pieniä, liian aktiivisia, liian nuoria tai vanhoja. Mistä sen tietää. Itsekin syyllistyn yleensä siihen, että haluaisin va
lita koiran ulkonäön takia. Sehän se on mikä ensimmäisenä kiinnittää ihmisen huomion. Vasta sen jälkeen katsotaan luonnetta ja sopivuutta siihen omaan perheeseen.

Haluaisin itse ottaa mahdollisimman monta koiraa Venäjältä, pelastaa ne! Vaikka mennä ihan itse omalla autolla sinne ja tuoda tullessani autollisen kodittomia, mutta tiedämme kaikki, että se ei ole mahdollista. Resurssit ovat rajalliset. Sen vuoksi tarvitsemme vapaaehtoisia, jotka voivat ottaa kotihoitoon edes sen yhden ihanan koiran, joka ansaitsee tulla pelastetuksi, joka todellakin ansaitsee lämmintä syliä ja säännöllisesti ruokaa oli se minkä näköinen koira tahansa.

Tosiasioiden vuoksi yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mutta yhdestäkin pisarasta kasvaa meri, ja jos yksi ihminen auttaa yhtä koiraa niin ainakin se on "turvassa", askelta lähempänä löytää oman kodin, Suomessa. Nyt haastankin kaikki auttamaan, kaikki jotka ovat kykeneväisiä ja kenellä riittää siihen resurssit ja kellä on sitä palavaa halua auttaa venäläisiä karvaisia reppanoita!

 Aina on se "vaara", että koira jäisi sitten lopullisesti kotiin. Pitää kuitenkin ajatella myös koirien parasta siltä kantilta, että ellei anna sitä uuteen kotiin, niin ei voi ottaa toista koiraa kotihoitoon.

Minulla on ollut kolme kissaa kotihoidossa, jotka kaikki pelastin itse yksityisesti en siis yhdistyksen kautta. Kaksi pentua löytyi ulkoa meidän pihalta. Kukaan ei koskaan kaivannut. Yksi Tyttö tuotiin minulle narkkiluolasta, jossa kissaa oli pahoinpidelty jne. Nyt kaikilla on omat kodit kavereideni luona. Tyttö on mm. kaverin sosiaalisin kissa tätä nykyä. Pelkäsi pitkän aikaa ihmisiä. Ei pelkää enää. Onneksi.

Koiria taas on ollut hoidossa useampia. Tosin vain yksi KK:n kautta periaatteessa. Se fiilis, kun näet miten koira reipastuu päivä päivältä. Se on jotain niin ihanaa nähtävää, itse olla todistamassa kaikkea tätä! Jokaisen uuden elukan myötä, kun edellinen on saanut kodin. Se on vaan niin mahtavaa! Sen vuoksi pystyn luovuttamaan edelleen uudelle hyvälle perheelle. Koiria on ollut taloudessani samaan aikaan enintään kaksi. Mukaan lukien oma possunaama. Eli vain yksi kotihoidokki kerrallaan. Niin pystyy paremmin omasta mielestäni ainakin keskittymään siihen yhteen. Auttamaan reipastumisessa, sosiaalistamaan, opettamaan jne.

Kissojakin on meidän perheessä kaksi kappaletta tällä hetkellä. Ne ei vaan yksinkertaisesti tule muiden kanssa juttuun. Sen vuoksi hoitokissat eivät ole voineet olla pitkään täällä meillä odottamassa uutta kotia. Tyttö taisi olla pisimmän aikaa eli n. kolmisen viikkoa. Toinen löydetyistä pennuista oli taas vain muutaman tunnin, kunnes kaveri ollessaan löytöaikana meillä kaffella otti pikkuisen heti mukaansa!

Linkki Kodittomat Koirat Ry:n- kotisivuille:  http://kodittomat-koirat.com/
Linkki KK:n foorumille: http://www.kodittomat-koirat.com/smf/index.php

Käsintehdyn saippuan pakkausta, kuvia

Pakkasin vihdoin näteiksi itse tekemäni saippuan! Niistä tuli omasta mielestäni todella kauniita. Käytin aaltopahvi, käsintehtyä paperia, pikkuisia tulostettuja tuoteselosteita, rustiikkista narua ja hiukan liimaa. Laitoin ensin pahvin saippuan ympärille, sitten liimasin sen pysymään jämäkästi paikallaan. En kuitenkaan itse saippuaan. Sitten kiinnitin käsintehdyn paperin pienellä liimamäärällä aaltopahviyöhön. jossa luki kyseisen saippuan nimi. Sen jälkeen ympäröin saippuan nätisti luonnonruskealla narulla, joka jälkeen laitoin saippuan taakse, aaltopahvivyön alle pikkuisen tulostetun tuoteselosteen.

Pakkasin todella monta saippuaa. En pysynyt edes laskuissa. Tein ne lahjaksi sukulaisilla muutamat pienet palat, äidilleni, siskolleni ja parhaalle ystävälleni. Siskollani oli 30- vuotisjuhlat, jonne tein hänelle lahjakorin. Siinä oli erilaisia saippuoita niin hiusten, käsien kuin vartalonkin pesuun, huulirasva, kookostuoksuöljy ja ihana sokerikuorinta, joka sisältää omatekoista saippuaa, sokeria, oliiviöljyä ja eteerisiä öljyjä. Äidilleni lähti myös erilaisia saippuoita, huulirasvaa ja kookotuoksuöljy. Tein myös muihin lahjoihin pienet tuoteselosteet ja liimasin ne aaltopahville. Aaltopahviin tein pienen reiän ja kiinnitin sen narulla tuotteeseen. Kortin siskolleni tein myös niin ikään aaltopahvista ja käsintehdystä paperista, jonka kiinnitin narulla koriin. Alla kuvia valmiista lahjapaketeista.

Tässä on kaikki valmiina. Vihreä pahvi ei oikein sopinut kunnolla väreihin, mutta meni paremman puutteessa. :)

Siinä on osa saippuoista valmiina paketeissa.

Paranneltu palvolivesaippua, kuoriva.

Saippuat, huulirasva alla, pieni ruskealasipurkki oikealla alhaalla sisältää kookostuoksuöljyä ja ihanan ylellinen sokerikuorinta koko vartalolle sisältää itsetehtyä saippuaa ja eteerisiä öljyjä. Karkin tuoksuista!

Siskon kori.

Äidille saippuaa, huulirasvaa vasemmassa yläkulmassa ja alhaalla keskellä kookostuoksuöljy.

Muha nyk. Kärpänen, ihana rescuekoira etsii kotia

Muha on suomennettuna Kärpänen. Hän on oikein toimelias, sekä aktiivinen pikku tyttö ja tarvitsee kiireesti oman kodin! Majailee tällä hetkellä luonani 70 kiloisen tanskandoggipojan ja kahden kissan kanssa Helsingissä. Kärpänen painaa vain 15,2 kiloa ja on helppo, sekä oppivainen tapaus. Ei hauku, ei tuhoa, ei vahdi ruokaansa, vetää, mutta on varmasti opetettavissa hihnassa kävelyn jalo taito. On onneksi sen verran pieni, ettei köykäsempikään ihminen lennä perässä, vaan Kärpänen pysyy hyvin hanskassa. Matkustaa autossa rauhallisesti ja hyppää itse kyytiin.
Kärpänen asuu nyt kerrostalossa. Ei hauku rappukäytävän äänille. Kotona käyttäytyy rauhallisesti ja nukkuu enimmäkseen. Saattaa nousta ylös, jos menen käymään esim. keittiössä. Kiellän seuraamasta ja sitten Kärpänen jää nätisti olohuoneeseen odottamaan.

Tulee luokse kutsusta, (venäjäksi) sekä omasta nimestä ja hakee turvaa omalta ihmiseltä. Suhtautuu hyvin kissoihin. Haluaisi leikkiä heidän kanssaan, mutta meidän kissat ei pahemmin koirista tykkää. Syö tällä hetkellä BARF- ruokaa. Eli raakaa lihaa, luita, sisäelimiä jne. Olen leikannut jo kynnet ja harjasin pientä. Kynsien leikkuu hoituu varmasti helpommin sitten, kun tottuu paremmin omaan ihmiseen. Harjaus sujui todella hyvin. Tyttö pysyi paikallaan nätisti ja rakasti hierontaa! Kärpänen sai kaverini ADHD pennusta (10kk) parhaan ystävän. Ne ovatkin suurinpiirtein saman kokoisia. Leikkivät ja juoksivat yhdessä puistossa. Tyttö on sosiaalinen tapaus, vaikka vähän pelkää ensin uutta koiraa, jos toinen on tunkeileva. Tutustuessaan pyytää leikkimään ja innostaa juoksemaan kanssaan. Hieman arastelee uusia ihmisiä aluksi, mutta tottuu nopeasti. Kärpänen on kuin kotonaan jo nyt. Toivottavasti hän saa pian oman pysyvän kodin!

Yhteydenotot 040 726 9628/Aamu-Usva ja mailitse aamu.usva.niukkanen@gmail.com. Kärpästä saa tulla katsomaan ja rakastumaan pikkuiseen tyttöön!

Linkki Kodittomat Koirat Ry:n sivuille, jonka kautta koiran voi saada itselleen:  http://kodittomat-koirat.com/index.php?option=com_content&view=article&id=1372:muha&catid=66:koirat-suomessa&Itemid=171

KÄRPÄNEN LÖYSI KODIN!

Hän on niin pieni!

Kaverin kanssa on kiva pötkötellä.

Mmm...possun kylkiluutikut ovat herkkua. Hän syö tässä ensimmäistä kertaa luita ikinä!

Nam nam, hyvää possun kurkkutorvea.

Olen kiltti koiran ja pidän kissoista. :)

Koirien käskyjen eleet

Olen huomannut, että venäläiset käyttävät paljon eleitä käskyinä tai osana käskyä. Olen itse venäläissuomalainen, asunut myös Neuvostoliitossa eli myöhemmin Venäjällä. Joskus koiraa pitää käskeä ilman sanoa tai vaikka niiden tukena. Koira saattaa innostua edempänä mainituista eleistä esim. istumaan, seisomaan, hyppäämään jne. Se helpottaa koiraa suoriutumaan käskyistä, koska koira näkee ihmisen eleistä mitä sen täytyy tehdä. Se on myös sen vuoksi palkitsevaa koiralle, koska tämä ei turhaudu ellei ymmärrä vain komentosanaa.

Tästä kaikesta on todisteita omien koirieni ja hoidokkieni (joista kolme venäläistä rescuetapausta) kohdalla. Ensimmäistä perhekoiraamme, Venäjänmustaterrieriä käskytettiin myös eleiden avulla. Siitä se kaikki lähti ja olen siitä lähtien aina käyttänyt eleitä niin koiran opettamisessa kuin myöhemmässä vaiheessa elämää.

Taputus reidelle on käytetty myös komennon "Tänne" seurana tai ilman sitä. Koira ymmärtää taputuksen, että sitä halutaan jonnekin missä taputus näkyy ja kuuluu. Sen vuoksi koiran on helpompi ymmärtää myös itse käskysanaa.

Käytän myös kättä kämmen eteenpäin "Talk to the hand" tai poliisin STOP elettä "Seiso" tai "Pysähdy" käskynä. Käytän sitä samaa elettä myös tarkoittamaan sanaa odottaa. Kun on samat käytösmallit ihmisellä eli koiran johtajalla, niin koira osaa erottaa myös saman eleen hieman erilaiset tarkoitukset. Kun Varjo (oma koirani) juoksee minua kohti, niin nostan käteni silloin kämmen eteenpäin. Varjo ymmärttää, että silloin pitää vähintään hidastaa. Joskus joudun käyttämään myös käskysanaa esim. "Odottaa". Samaa elettä käytän silloin, kun käsken Varjoa seisomaan paikallaan ja odottamaan, kun menen kauemmas aina niin kauas kuin haluan. Joskus riittää, että näytän eleen kerran ja sanon käskysanan. Joskus pitää nostaa käsi uudelleen ylöspäin kämmen koiraa päin, jos Varjo meinaa ottaa yhdenkin askeleen. Tätä elettä ei tarvinnut opettaa erikseen. Varjo ja monet muut koirat ovat oppineet sen heti.

Käsky ylös tai hyppää ylöspäin on eleenä kämmen ylöpäin liikkuen kohti kattoa. Joskus on tarpeen innostaa koiraa tekemällä elekäskyt leikin lomassa. Hyppykäskyn opettaminen auttaa myös niitä koiria, joilla on tapana hyppiä ihmistä vasten. Nosta kättä kämmen ylöspäin kattoa kohti ja vaikka hyppele itse koiran edessä ja innosta hyppäämään, kun koira hyppää voit toistaa eleen ja sanoa esim. sanan "Hyppää". Toistoilla koira oppii nopeasti. Innostaa koiraasi hyppimään ilman, että hyppää ihmistä VASTEN. Näin koira oppii nopeasti, että vain kun kösketään, niin saa hyppiä. Jee!

"Maahan"- käsky on eleenä kämmen alaspäin liikkuen kohti lattiaa jopa itse lattiaan asti. Tämä on yleensä haastavampi. Voit käyttää namia apuna tässä. Älä unohda käskysanaa. Tässäkin saat opetettua samalla sanan ja eleen.

"Istu"- käsky on eleenä kämmen alaspäin, käsi koiran yläpuolella, liikkumatta. Ele saattaa innostaa koiraa istumaan varsinkin kun siihen yhdistää sen, että liikut hieman koiraa kohti. Vielä yksi apu on aloittaessa se, että koiran takana on seinä, että se ei voi pakittaa, kun hieman lähestyt, nostat kätesi kämmen alaspäin ja sanot napakasti "Istu". Toinen helppo istumaan opettelu on, että aina ruoka-aikaan nostat kupin koiran yläpuolelle. Voit sanoa samalla sanan "Istu" ja koira istuukin kuin itsestään. Tämä ele on yleensä helppo opettaa.

Kaikille paljon onneaa eleiden opettelussa. Kun minulle tulee enemmän mieleen, niin kirjoitan lisää. Niin ja kaikkea voi kysyä! Vastaan mielelläni.

Varjon tervehtyminen barfin ansiosta, allergiat ja verenmyrkytys

Varjolla alkoi jo pentuna todella paha ongelma. Mikää kuivaruoka ei sopinut. Ensimmäisen vuoden vaihdettiin ruokamerkkiä jokaisen säkin jälkeen. Yritin tosissani löytää rakkaalle possunaamalle oikeanlaista ruokaa. Jättirodut ovat myös siitä hankalia, että jalat eivät saa kääntyä kieroon, joka tapahtuu helposti väärällä ruokinnalla. Ruoka ei missään tapauksessa saanut olla pennuille tarkoitettua. Olin yhteydessä kasvattajaan myös ja mietimme vaihtoehtoja. Mikään ei auttanut. Ei ravintolisät, ei lähes jatkuva Stomaxin käyttö. Tulin epätoivoiseksi. Varjolla oli lähes koko ajan maha löysällä.

Piiskahäntä alkoi kasvaa ja huomasin hänen olevan monille asioille allerginen. Pannassa olivat viljat, raaka possu, nauta jne. Expotti oli valitettava allergian aiheuttaja. Koko koira oli ihan näppylöiden peitossa, varsinkin niska, johon tököttiä laitoin. Tätä kesti ensimmäisen vuoden. Viimeinen tikki oli, kun taas uutta ruokaa annettuani Varjolle alkoi illan mittaan ilmestyä paukamia. Varjo oli nukkumassa makuuhuoneessa. Seurasin josko olisivat kadonneet niin kuin Viikkiin soittaessa neuvoivat tekemään. Varjon tullessa myöhemmin illalla olohuoneeseen koko koira näytti epämuodostuneelta. Paukamia oli tullut joka puolelle kehoa lisää: häntään, jalkoihin, ihan joka paikkaan, myös sukuelinten alueella ja päähän. Toinen silmä alkoi muurautua umpeen. Lähdimme siitä kiireen vilkkaa lääkäriin, koska pelkäsin, että hengitystiet menevät tukkoon paukamista. Pääsimme onneksi pian sisään ja Varjo sai kortisonipiikin ja myös reseptin mukaan. Hoitaja kysyi Varjon rotua tehdessä papereita. Ihan selkeästi oli jo tanskandoggin näköinen, mutta paukamat vääristivät niin paljon, että näytti enemmän shar peilta kuin dogilta. Toinen silmä oli jo mennyt umpeen ja pää näytti oudon pyöreältä. Tämän tapauksen jälkeen vannoin etten enää koskaan syötä teollista ruokaa. Koskaan ei selvinnyt mikä tällaisen aiheutti. Teollisessa ruuassa kun on todella paljon raaka-aineita, joten olisi ollut sula mahdottomuus sulkea osaa pois, jotta syyllinen olisi selvinnyt. Alla kuva paukamista päässä, kun odotimme vuoroa Viikissä. Kuono oli kuin yhtä suurta paukamaan. Oli kauttaaltaan paisunut muodottomaksi. 

Sen jälkeen dogikaverini neuvoi ottamaan yhteyttä Riikka Lahteen, joka on myös kirjoittaunut kirjan barffauksesta. Ostin kirjan ja otin yhteyttä häneen. Riikka neuvoi meitä kädestä pitäen kuinka barffataan, suhteet, eläinmäärät, mistä on hyvä aloittaa jne. Olin barffannut Varjoa vasta viikon antaen naudan mahaa ja jauhettuja broilerin siipiä. Varjo oli tullut perjantain aikana apaattiseksi ja liikkui oudon hitaasti. Soitin Viikkiin kysyäkseni neuvoa. He neuvoivat odottamaan huomiseen. Seurasin Varjoa yön yli mitaten aamulla kuumetta 40,6 astetta. Tuli kiire lääkäriin. Saimme ajan ja lähdimme heti. Jouduin nostamaan Varjon autoon. Häneltä oli puhti kokonaan pois. Ruokakaan ei ollut maistunut.

Onneksi hoitajat huomasivat Varjon huonon kunnon ja pääsimme heti sisään tiputukseen. Ensimmäisenä kuitenkin lääkäri halusi ottaa röntgenkuvat, koska kaikki oireet viittasivat hänen mielestään suolistotukokseen, koska olimme juuri aloittaneet barffin,. Yritin selittää, että Varjo oli saanut vain jauhettuja siipiä jne, mutta lääkäri pysyi kannassaan. Kuvat otettiin ja mitään suolistotukosta ei ollut. Verikokeen tulokset olivat järkyttävät: tulehdusarvot olivat kivunneet vaarallisen korkealle.

Varjolle diagnosoitiin verenmyrkytys, joka johtui koko suolen (kaikki ne metrit) tulehduksesta. Verenmyrkytys oli paha. Lääkäri kertoi Varjon kärsineen yli vuoden suolistotulehduksista, jotka nyt etenivät verenmyrkytykseen asti. Ei mikään ihme. Teollisen ruuan syöttäminen kostautui julmalla tavalla. Olisi minun pitänyt tietää paremmin. Kantapään kautta ei ole kiva oppia, varsinkin on toisen henki kyseessä. Hoidin Varjoa parhaani mukaan öisin ja iltaisin: annoin vettä ja naudan mahaa ruiskulla sekä kädestä, jotta saisi edes vähän energiaa taistella myrkytystä vastaan. Päivät Varjo oli puoli kahdeksasta aamulla seitsemään illalla tiputuksessa klinikalla yhteensä neljä päivää. Joka kerta kun hain Varjon hoitaja yritti antaa meille mukaan kotona syötettäväksi Royal Caninin Recovery- ruokaa. Kieltäydyin kohteliaasti.

Viimeisen kerran tavatessani lääkärin hän syytti minua ja barffia tästä. Olen itse täysin sitä mieltä, että se oli tietysti se teollinen ruoka, joka aiheutti tämän. Sitä Varjo oli koko vuoden syönyt. Olimme vasta viikon barffanneet, kun tämä tapahtui. Jatkoimme lääkärin kielloista huolimatta barffaamista. Onneksi Riikka auttoi meitä myös tämän vaikean vaiheen yli ja Varjo söi lähinnä naudan mahaa omana toipilasruokanaan. Siitä jatkettiin kohti barfin saloja. Olin niin onnellinen. Ensimmäistä kertaa Varjulin elämässä maha oli kunnossa, turkki kiilsi, hengitys ei haissut enää niin pahalle ja mikä parasta: piiskahäntä oli onnellinen saadessaan luita ja muuta raakaa. Mikä ihana tunne on katsoa koiraa, joka antaumuksella ja ajan kanssa järsii ja syö luita. Siitä näkee, että koira on onnellinen järsiessään sitä. Ihan eri kuin silloin nappuloita syödessä.

Nyt olemme barffanneet jo 2,5 vuottaa. Varjo on nyt 3,5- vuotias iloinen ja sisuksiltaan terve koira. Nyt syö normaalisti myös nautaa ja raakaa possua. Mitään allergioita ei enää ole. Tänä kesänä olemme käyttäneet myös Expottia ilman minkäänlaisia näppylöitä tai edes punoitusta. Varjo pitää eniten naudan mahasta. Se on aika selkeä totuus. Harvemmin käytämme mitään valmiita sekoituksia, jauhettuja tai murskattuja luita. Kaikki luupitoinenravinto on luonnolisesti oikeina kokonaisina luina, joita saa järsiä ja hampaatkin tykkää. Barffilla jatketaan ja tästä emme ikinä luovu. Se on nyt elämäntapa. Aion barffata myös seuraavia koiriani jo pennusta asti. Mielellään otan vielä sellaisen kasvattajan joka barffaa jo pentulaatikossa pieniä poikasiaan. Me todellakin rakastamme barffia, joka muutti rakkaan sinisen poikaseni elämän paljon paremmaksi!

Linkki tarinaan Muchin sivuilla. Saa käydä siellä tykkäämässä, niin voimme 
voittaa 250 erkin edestä ruokaa! Piiskahäntähän syö melkein kaksi kiloa 
raakaa päivässä! Tulisi tarpeeseen.  Kiitän jo etukäteen avusta!

http://www.musch.fi/varjon-tervehtyminen-barfin-ansiosta-allergiat-ja-verenmyrkytys

Varjo and Säde playing, video

Varjo leikkimässä ja jo edemennyt rakas koirani harlekiinidogityttö Säde.

Varjo (blue Great Dane) and  Säde (harlequin Great Dane) playing.

Rakkaani viimeiset hetket sylissäni

Pörröinen, rakastettava. Minun ihana sydämeni valittu. Olet ainoa ajatuksissani, veri suonissani, elämän antaja. Pehmeät tassut, viekas katse, lapseni, esikoiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen. Nuku rauhassa pienoinen. Olit urhea. Yritit taistella. Kulutit voimasi loppuun. Oli enää yksi ainut vaihtoehto. Mitään ei ollut tehtävissä. Annoit periksi, tiesit. Se oli kaunis, aurinkoinen perjantaipäivä. Vein sinut valjaissa. Pidin lähellä.

Aika oli varattu. Viimeiset hetkesi olit nurmikolla. Makoilit, koska sinulla ei ollut enää voimia nousta. Otin sinut syliini. Menimme suoraan huoneeseen. Laskin sinut pehmeälle alustalle pöydälle. Lääkäri tuli antamaan rauhoittavan. Taistelin kyyneleitä vastaan. En halunnut, että aistit suruni. Olin rikki. Silitin sinua, laihaa vartaloasi, pehmeää turkkiasi. Kerroin kuinka paljon rakastan sinua, lapseni. Kaikki on hyvin. Pian et tunne enää kipua. Puskit kättäni viimeisillä voimillasi. Otin sinut syliini. Pidin siinä, lähelläni. Kerroin kuinka paljon välitän. En voinut enää pidätellä kyyneliäni. Ne tulivat, kastelivat turkkiasi.

Olen pahoillani. Anna anteeksi. Tiedän, että ymmärrät. En halunnut lähteä. Jättää sinua. En halunnut valita uurnaa. En halunnut uskoa tätä todeksi. Sinä olit lapseni, ensimmäinen lapseni. En osaa päästää irti. Minun täytyy, jotta voit mennä eteenpäin. Yritän. Sinulla ei ole enää kipuja. Kaikki on nyt hyvin. Nuku pienokaiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen.

Charmander 01.04.2005 - 06.07.2012
Maksa oli tuhoutunut sata prosenttisesti.

Vasemmalta Timmy ja Charmander terveenä sekä hyvinvoivana.