keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Rakkaani viimeiset hetket sylissäni

Pörröinen, rakastettava. Minun ihana sydämeni valittu. Olet ainoa ajatuksissani, veri suonissani, elämän antaja. Pehmeät tassut, viekas katse, lapseni, esikoiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen. Nuku rauhassa pienoinen. Olit urhea. Yritit taistella. Kulutit voimasi loppuun. Oli enää yksi ainut vaihtoehto. Mitään ei ollut tehtävissä. Annoit periksi, tiesit. Se oli kaunis, aurinkoinen perjantaipäivä. Vein sinut valjaissa. Pidin lähellä.

Aika oli varattu. Viimeiset hetkesi olit nurmikolla. Makoilit, koska sinulla ei ollut enää voimia nousta. Otin sinut syliini. Menimme suoraan huoneeseen. Laskin sinut pehmeälle alustalle pöydälle. Lääkäri tuli antamaan rauhoittavan. Taistelin kyyneleitä vastaan. En halunnut, että aistit suruni. Olin rikki. Silitin sinua, laihaa vartaloasi, pehmeää turkkiasi. Kerroin kuinka paljon rakastan sinua, lapseni. Kaikki on hyvin. Pian et tunne enää kipua. Puskit kättäni viimeisillä voimillasi. Otin sinut syliini. Pidin siinä, lähelläni. Kerroin kuinka paljon välitän. En voinut enää pidätellä kyyneliäni. Ne tulivat, kastelivat turkkiasi.

Olen pahoillani. Anna anteeksi. Tiedän, että ymmärrät. En halunnut lähteä. Jättää sinua. En halunnut valita uurnaa. En halunnut uskoa tätä todeksi. Sinä olit lapseni, ensimmäinen lapseni. En osaa päästää irti. Minun täytyy, jotta voit mennä eteenpäin. Yritän. Sinulla ei ole enää kipuja. Kaikki on nyt hyvin. Nuku pienokaiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen.

Charmander 01.04.2005 - 06.07.2012
Maksa oli tuhoutunut sata prosenttisesti.

Vasemmalta Timmy ja Charmander terveenä sekä hyvinvoivana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti