Auta venäläisiä kodittomia koiria

Tulee suru puseroon heti kun katson Kodittomat Koirat- kotisivuja kodittomista koirista. Onneksi ovat jo siellä odottamassa josko joku huomaisi heidät. Osaan myös venäjää, ja siksi voin lukea myös venäläistä foorumia. Siellä on taas paljon uusia koiria jonossa, jotka odottavat käännöstä, kuvia jne. Huoh. KK tarvitsee paljon uusia kotihoitajia! Niin saamme tänne edes osan koirista Suomeen odottamaan sitä ihka omaa perhettään.

Toivottavasti edes yksi ihminen kiinnostuisi, ja tästä postauksesta olisi hyötyä. Toivon niin todella, koska sivuilla on koiria jotka ovat etsineet omaa kotiaan jo yli kaksi vuotta. En tiedä, ehkä ne koirat ovat liian "tavallisen" näköisiä, liian isoja, liian pieniä, liian aktiivisia, liian nuoria tai vanhoja. Mistä sen tietää. Itsekin syyllistyn yleensä siihen, että haluaisin va
lita koiran ulkonäön takia. Sehän se on mikä ensimmäisenä kiinnittää ihmisen huomion. Vasta sen jälkeen katsotaan luonnetta ja sopivuutta siihen omaan perheeseen.

Haluaisin itse ottaa mahdollisimman monta koiraa Venäjältä, pelastaa ne! Vaikka mennä ihan itse omalla autolla sinne ja tuoda tullessani autollisen kodittomia, mutta tiedämme kaikki, että se ei ole mahdollista. Resurssit ovat rajalliset. Sen vuoksi tarvitsemme vapaaehtoisia, jotka voivat ottaa kotihoitoon edes sen yhden ihanan koiran, joka ansaitsee tulla pelastetuksi, joka todellakin ansaitsee lämmintä syliä ja säännöllisesti ruokaa oli se minkä näköinen koira tahansa.

Tosiasioiden vuoksi yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mutta yhdestäkin pisarasta kasvaa meri, ja jos yksi ihminen auttaa yhtä koiraa niin ainakin se on "turvassa", askelta lähempänä löytää oman kodin, Suomessa. Nyt haastankin kaikki auttamaan, kaikki jotka ovat kykeneväisiä ja kenellä riittää siihen resurssit ja kellä on sitä palavaa halua auttaa venäläisiä karvaisia reppanoita!

 Aina on se "vaara", että koira jäisi sitten lopullisesti kotiin. Pitää kuitenkin ajatella myös koirien parasta siltä kantilta, että ellei anna sitä uuteen kotiin, niin ei voi ottaa toista koiraa kotihoitoon.

Minulla on ollut kolme kissaa kotihoidossa, jotka kaikki pelastin itse yksityisesti en siis yhdistyksen kautta. Kaksi pentua löytyi ulkoa meidän pihalta. Kukaan ei koskaan kaivannut. Yksi Tyttö tuotiin minulle narkkiluolasta, jossa kissaa oli pahoinpidelty jne. Nyt kaikilla on omat kodit kavereideni luona. Tyttö on mm. kaverin sosiaalisin kissa tätä nykyä. Pelkäsi pitkän aikaa ihmisiä. Ei pelkää enää. Onneksi.

Koiria taas on ollut hoidossa useampia. Tosin vain yksi KK:n kautta periaatteessa. Se fiilis, kun näet miten koira reipastuu päivä päivältä. Se on jotain niin ihanaa nähtävää, itse olla todistamassa kaikkea tätä! Jokaisen uuden elukan myötä, kun edellinen on saanut kodin. Se on vaan niin mahtavaa! Sen vuoksi pystyn luovuttamaan edelleen uudelle hyvälle perheelle. Koiria on ollut taloudessani samaan aikaan enintään kaksi. Mukaan lukien oma possunaama. Eli vain yksi kotihoidokki kerrallaan. Niin pystyy paremmin omasta mielestäni ainakin keskittymään siihen yhteen. Auttamaan reipastumisessa, sosiaalistamaan, opettamaan jne.

Kissojakin on meidän perheessä kaksi kappaletta tällä hetkellä. Ne ei vaan yksinkertaisesti tule muiden kanssa juttuun. Sen vuoksi hoitokissat eivät ole voineet olla pitkään täällä meillä odottamassa uutta kotia. Tyttö taisi olla pisimmän aikaa eli n. kolmisen viikkoa. Toinen löydetyistä pennuista oli taas vain muutaman tunnin, kunnes kaveri ollessaan löytöaikana meillä kaffella otti pikkuisen heti mukaansa!

Linkki Kodittomat Koirat Ry:n- kotisivuille:  http://kodittomat-koirat.com/
Linkki KK:n foorumille: http://www.kodittomat-koirat.com/smf/index.php

Käsintehdyn saippuan pakkausta, kuvia

Pakkasin vihdoin näteiksi itse tekemäni saippuan! Niistä tuli omasta mielestäni todella kauniita. Käytin aaltopahvi, käsintehtyä paperia, pikkuisia tulostettuja tuoteselosteita, rustiikkista narua ja hiukan liimaa. Laitoin ensin pahvin saippuan ympärille, sitten liimasin sen pysymään jämäkästi paikallaan. En kuitenkaan itse saippuaan. Sitten kiinnitin käsintehdyn paperin pienellä liimamäärällä aaltopahviyöhön. jossa luki kyseisen saippuan nimi. Sen jälkeen ympäröin saippuan nätisti luonnonruskealla narulla, joka jälkeen laitoin saippuan taakse, aaltopahvivyön alle pikkuisen tulostetun tuoteselosteen.

Pakkasin todella monta saippuaa. En pysynyt edes laskuissa. Tein ne lahjaksi sukulaisilla muutamat pienet palat, äidilleni, siskolleni ja parhaalle ystävälleni. Siskollani oli 30- vuotisjuhlat, jonne tein hänelle lahjakorin. Siinä oli erilaisia saippuoita niin hiusten, käsien kuin vartalonkin pesuun, huulirasva, kookostuoksuöljy ja ihana sokerikuorinta, joka sisältää omatekoista saippuaa, sokeria, oliiviöljyä ja eteerisiä öljyjä. Äidilleni lähti myös erilaisia saippuoita, huulirasvaa ja kookotuoksuöljy. Tein myös muihin lahjoihin pienet tuoteselosteet ja liimasin ne aaltopahville. Aaltopahviin tein pienen reiän ja kiinnitin sen narulla tuotteeseen. Kortin siskolleni tein myös niin ikään aaltopahvista ja käsintehdystä paperista, jonka kiinnitin narulla koriin. Alla kuvia valmiista lahjapaketeista.

Tässä on kaikki valmiina. Vihreä pahvi ei oikein sopinut kunnolla väreihin, mutta meni paremman puutteessa. :)

Siinä on osa saippuoista valmiina paketeissa.

Paranneltu palvolivesaippua, kuoriva.

Saippuat, huulirasva alla, pieni ruskealasipurkki oikealla alhaalla sisältää kookostuoksuöljyä ja ihanan ylellinen sokerikuorinta koko vartalolle sisältää itsetehtyä saippuaa ja eteerisiä öljyjä. Karkin tuoksuista!

Siskon kori.

Äidille saippuaa, huulirasvaa vasemmassa yläkulmassa ja alhaalla keskellä kookostuoksuöljy.

Muha nyk. Kärpänen, ihana rescuekoira etsii kotia

Muha on suomennettuna Kärpänen. Hän on oikein toimelias, sekä aktiivinen pikku tyttö ja tarvitsee kiireesti oman kodin! Majailee tällä hetkellä luonani 70 kiloisen tanskandoggipojan ja kahden kissan kanssa Helsingissä. Kärpänen painaa vain 15,2 kiloa ja on helppo, sekä oppivainen tapaus. Ei hauku, ei tuhoa, ei vahdi ruokaansa, vetää, mutta on varmasti opetettavissa hihnassa kävelyn jalo taito. On onneksi sen verran pieni, ettei köykäsempikään ihminen lennä perässä, vaan Kärpänen pysyy hyvin hanskassa. Matkustaa autossa rauhallisesti ja hyppää itse kyytiin.
Kärpänen asuu nyt kerrostalossa. Ei hauku rappukäytävän äänille. Kotona käyttäytyy rauhallisesti ja nukkuu enimmäkseen. Saattaa nousta ylös, jos menen käymään esim. keittiössä. Kiellän seuraamasta ja sitten Kärpänen jää nätisti olohuoneeseen odottamaan.

Tulee luokse kutsusta, (venäjäksi) sekä omasta nimestä ja hakee turvaa omalta ihmiseltä. Suhtautuu hyvin kissoihin. Haluaisi leikkiä heidän kanssaan, mutta meidän kissat ei pahemmin koirista tykkää. Syö tällä hetkellä BARF- ruokaa. Eli raakaa lihaa, luita, sisäelimiä jne. Olen leikannut jo kynnet ja harjasin pientä. Kynsien leikkuu hoituu varmasti helpommin sitten, kun tottuu paremmin omaan ihmiseen. Harjaus sujui todella hyvin. Tyttö pysyi paikallaan nätisti ja rakasti hierontaa! Kärpänen sai kaverini ADHD pennusta (10kk) parhaan ystävän. Ne ovatkin suurinpiirtein saman kokoisia. Leikkivät ja juoksivat yhdessä puistossa. Tyttö on sosiaalinen tapaus, vaikka vähän pelkää ensin uutta koiraa, jos toinen on tunkeileva. Tutustuessaan pyytää leikkimään ja innostaa juoksemaan kanssaan. Hieman arastelee uusia ihmisiä aluksi, mutta tottuu nopeasti. Kärpänen on kuin kotonaan jo nyt. Toivottavasti hän saa pian oman pysyvän kodin!

Yhteydenotot 040 726 9628/Aamu-Usva ja mailitse aamu.usva.niukkanen@gmail.com. Kärpästä saa tulla katsomaan ja rakastumaan pikkuiseen tyttöön!

Linkki Kodittomat Koirat Ry:n sivuille, jonka kautta koiran voi saada itselleen:  http://kodittomat-koirat.com/index.php?option=com_content&view=article&id=1372:muha&catid=66:koirat-suomessa&Itemid=171

KÄRPÄNEN LÖYSI KODIN!

Hän on niin pieni!

Kaverin kanssa on kiva pötkötellä.

Mmm...possun kylkiluutikut ovat herkkua. Hän syö tässä ensimmäistä kertaa luita ikinä!

Nam nam, hyvää possun kurkkutorvea.

Olen kiltti koiran ja pidän kissoista. :)

Koirien käskyjen eleet

Olen huomannut, että venäläiset käyttävät paljon eleitä käskyinä tai osana käskyä. Olen itse venäläissuomalainen, asunut myös Neuvostoliitossa eli myöhemmin Venäjällä. Joskus koiraa pitää käskeä ilman sanoa tai vaikka niiden tukena. Koira saattaa innostua edempänä mainituista eleistä esim. istumaan, seisomaan, hyppäämään jne. Se helpottaa koiraa suoriutumaan käskyistä, koska koira näkee ihmisen eleistä mitä sen täytyy tehdä. Se on myös sen vuoksi palkitsevaa koiralle, koska tämä ei turhaudu ellei ymmärrä vain komentosanaa.

Tästä kaikesta on todisteita omien koirieni ja hoidokkieni (joista kolme venäläistä rescuetapausta) kohdalla. Ensimmäistä perhekoiraamme, Venäjänmustaterrieriä käskytettiin myös eleiden avulla. Siitä se kaikki lähti ja olen siitä lähtien aina käyttänyt eleitä niin koiran opettamisessa kuin myöhemmässä vaiheessa elämää.

Taputus reidelle on käytetty myös komennon "Tänne" seurana tai ilman sitä. Koira ymmärtää taputuksen, että sitä halutaan jonnekin missä taputus näkyy ja kuuluu. Sen vuoksi koiran on helpompi ymmärtää myös itse käskysanaa.

Käytän myös kättä kämmen eteenpäin "Talk to the hand" tai poliisin STOP elettä "Seiso" tai "Pysähdy" käskynä. Käytän sitä samaa elettä myös tarkoittamaan sanaa odottaa. Kun on samat käytösmallit ihmisellä eli koiran johtajalla, niin koira osaa erottaa myös saman eleen hieman erilaiset tarkoitukset. Kun Varjo (oma koirani) juoksee minua kohti, niin nostan käteni silloin kämmen eteenpäin. Varjo ymmärttää, että silloin pitää vähintään hidastaa. Joskus joudun käyttämään myös käskysanaa esim. "Odottaa". Samaa elettä käytän silloin, kun käsken Varjoa seisomaan paikallaan ja odottamaan, kun menen kauemmas aina niin kauas kuin haluan. Joskus riittää, että näytän eleen kerran ja sanon käskysanan. Joskus pitää nostaa käsi uudelleen ylöspäin kämmen koiraa päin, jos Varjo meinaa ottaa yhdenkin askeleen. Tätä elettä ei tarvinnut opettaa erikseen. Varjo ja monet muut koirat ovat oppineet sen heti.

Käsky ylös tai hyppää ylöspäin on eleenä kämmen ylöpäin liikkuen kohti kattoa. Joskus on tarpeen innostaa koiraa tekemällä elekäskyt leikin lomassa. Hyppykäskyn opettaminen auttaa myös niitä koiria, joilla on tapana hyppiä ihmistä vasten. Nosta kättä kämmen ylöspäin kattoa kohti ja vaikka hyppele itse koiran edessä ja innosta hyppäämään, kun koira hyppää voit toistaa eleen ja sanoa esim. sanan "Hyppää". Toistoilla koira oppii nopeasti. Innostaa koiraasi hyppimään ilman, että hyppää ihmistä VASTEN. Näin koira oppii nopeasti, että vain kun kösketään, niin saa hyppiä. Jee!

"Maahan"- käsky on eleenä kämmen alaspäin liikkuen kohti lattiaa jopa itse lattiaan asti. Tämä on yleensä haastavampi. Voit käyttää namia apuna tässä. Älä unohda käskysanaa. Tässäkin saat opetettua samalla sanan ja eleen.

"Istu"- käsky on eleenä kämmen alaspäin, käsi koiran yläpuolella, liikkumatta. Ele saattaa innostaa koiraa istumaan varsinkin kun siihen yhdistää sen, että liikut hieman koiraa kohti. Vielä yksi apu on aloittaessa se, että koiran takana on seinä, että se ei voi pakittaa, kun hieman lähestyt, nostat kätesi kämmen alaspäin ja sanot napakasti "Istu". Toinen helppo istumaan opettelu on, että aina ruoka-aikaan nostat kupin koiran yläpuolelle. Voit sanoa samalla sanan "Istu" ja koira istuukin kuin itsestään. Tämä ele on yleensä helppo opettaa.

Kaikille paljon onneaa eleiden opettelussa. Kun minulle tulee enemmän mieleen, niin kirjoitan lisää. Niin ja kaikkea voi kysyä! Vastaan mielelläni.

Varjon tervehtyminen barfin ansiosta, allergiat ja verenmyrkytys

Varjolla alkoi jo pentuna todella paha ongelma. Mikää kuivaruoka ei sopinut. Ensimmäisen vuoden vaihdettiin ruokamerkkiä jokaisen säkin jälkeen. Yritin tosissani löytää rakkaalle possunaamalle oikeanlaista ruokaa. Jättirodut ovat myös siitä hankalia, että jalat eivät saa kääntyä kieroon, joka tapahtuu helposti väärällä ruokinnalla. Ruoka ei missään tapauksessa saanut olla pennuille tarkoitettua. Olin yhteydessä kasvattajaan myös ja mietimme vaihtoehtoja. Mikään ei auttanut. Ei ravintolisät, ei lähes jatkuva Stomaxin käyttö. Tulin epätoivoiseksi. Varjolla oli lähes koko ajan maha löysällä.

Piiskahäntä alkoi kasvaa ja huomasin hänen olevan monille asioille allerginen. Pannassa olivat viljat, raaka possu, nauta jne. Expotti oli valitettava allergian aiheuttaja. Koko koira oli ihan näppylöiden peitossa, varsinkin niska, johon tököttiä laitoin. Tätä kesti ensimmäisen vuoden. Viimeinen tikki oli, kun taas uutta ruokaa annettuani Varjolle alkoi illan mittaan ilmestyä paukamia. Varjo oli nukkumassa makuuhuoneessa. Seurasin josko olisivat kadonneet niin kuin Viikkiin soittaessa neuvoivat tekemään. Varjon tullessa myöhemmin illalla olohuoneeseen koko koira näytti epämuodostuneelta. Paukamia oli tullut joka puolelle kehoa lisää: häntään, jalkoihin, ihan joka paikkaan, myös sukuelinten alueella ja päähän. Toinen silmä alkoi muurautua umpeen. Lähdimme siitä kiireen vilkkaa lääkäriin, koska pelkäsin, että hengitystiet menevät tukkoon paukamista. Pääsimme onneksi pian sisään ja Varjo sai kortisonipiikin ja myös reseptin mukaan. Hoitaja kysyi Varjon rotua tehdessä papereita. Ihan selkeästi oli jo tanskandoggin näköinen, mutta paukamat vääristivät niin paljon, että näytti enemmän shar peilta kuin dogilta. Toinen silmä oli jo mennyt umpeen ja pää näytti oudon pyöreältä. Tämän tapauksen jälkeen vannoin etten enää koskaan syötä teollista ruokaa. Koskaan ei selvinnyt mikä tällaisen aiheutti. Teollisessa ruuassa kun on todella paljon raaka-aineita, joten olisi ollut sula mahdottomuus sulkea osaa pois, jotta syyllinen olisi selvinnyt. Alla kuva paukamista päässä, kun odotimme vuoroa Viikissä. Kuono oli kuin yhtä suurta paukamaan. Oli kauttaaltaan paisunut muodottomaksi. 

Sen jälkeen dogikaverini neuvoi ottamaan yhteyttä Riikka Lahteen, joka on myös kirjoittaunut kirjan barffauksesta. Ostin kirjan ja otin yhteyttä häneen. Riikka neuvoi meitä kädestä pitäen kuinka barffataan, suhteet, eläinmäärät, mistä on hyvä aloittaa jne. Olin barffannut Varjoa vasta viikon antaen naudan mahaa ja jauhettuja broilerin siipiä. Varjo oli tullut perjantain aikana apaattiseksi ja liikkui oudon hitaasti. Soitin Viikkiin kysyäkseni neuvoa. He neuvoivat odottamaan huomiseen. Seurasin Varjoa yön yli mitaten aamulla kuumetta 40,6 astetta. Tuli kiire lääkäriin. Saimme ajan ja lähdimme heti. Jouduin nostamaan Varjon autoon. Häneltä oli puhti kokonaan pois. Ruokakaan ei ollut maistunut.

Onneksi hoitajat huomasivat Varjon huonon kunnon ja pääsimme heti sisään tiputukseen. Ensimmäisenä kuitenkin lääkäri halusi ottaa röntgenkuvat, koska kaikki oireet viittasivat hänen mielestään suolistotukokseen, koska olimme juuri aloittaneet barffin,. Yritin selittää, että Varjo oli saanut vain jauhettuja siipiä jne, mutta lääkäri pysyi kannassaan. Kuvat otettiin ja mitään suolistotukosta ei ollut. Verikokeen tulokset olivat järkyttävät: tulehdusarvot olivat kivunneet vaarallisen korkealle.

Varjolle diagnosoitiin verenmyrkytys, joka johtui koko suolen (kaikki ne metrit) tulehduksesta. Verenmyrkytys oli paha. Lääkäri kertoi Varjon kärsineen yli vuoden suolistotulehduksista, jotka nyt etenivät verenmyrkytykseen asti. Ei mikään ihme. Teollisen ruuan syöttäminen kostautui julmalla tavalla. Olisi minun pitänyt tietää paremmin. Kantapään kautta ei ole kiva oppia, varsinkin on toisen henki kyseessä. Hoidin Varjoa parhaani mukaan öisin ja iltaisin: annoin vettä ja naudan mahaa ruiskulla sekä kädestä, jotta saisi edes vähän energiaa taistella myrkytystä vastaan. Päivät Varjo oli puoli kahdeksasta aamulla seitsemään illalla tiputuksessa klinikalla yhteensä neljä päivää. Joka kerta kun hain Varjon hoitaja yritti antaa meille mukaan kotona syötettäväksi Royal Caninin Recovery- ruokaa. Kieltäydyin kohteliaasti.

Viimeisen kerran tavatessani lääkärin hän syytti minua ja barffia tästä. Olen itse täysin sitä mieltä, että se oli tietysti se teollinen ruoka, joka aiheutti tämän. Sitä Varjo oli koko vuoden syönyt. Olimme vasta viikon barffanneet, kun tämä tapahtui. Jatkoimme lääkärin kielloista huolimatta barffaamista. Onneksi Riikka auttoi meitä myös tämän vaikean vaiheen yli ja Varjo söi lähinnä naudan mahaa omana toipilasruokanaan. Siitä jatkettiin kohti barfin saloja. Olin niin onnellinen. Ensimmäistä kertaa Varjulin elämässä maha oli kunnossa, turkki kiilsi, hengitys ei haissut enää niin pahalle ja mikä parasta: piiskahäntä oli onnellinen saadessaan luita ja muuta raakaa. Mikä ihana tunne on katsoa koiraa, joka antaumuksella ja ajan kanssa järsii ja syö luita. Siitä näkee, että koira on onnellinen järsiessään sitä. Ihan eri kuin silloin nappuloita syödessä.

Nyt olemme barffanneet jo 2,5 vuottaa. Varjo on nyt 3,5- vuotias iloinen ja sisuksiltaan terve koira. Nyt syö normaalisti myös nautaa ja raakaa possua. Mitään allergioita ei enää ole. Tänä kesänä olemme käyttäneet myös Expottia ilman minkäänlaisia näppylöitä tai edes punoitusta. Varjo pitää eniten naudan mahasta. Se on aika selkeä totuus. Harvemmin käytämme mitään valmiita sekoituksia, jauhettuja tai murskattuja luita. Kaikki luupitoinenravinto on luonnolisesti oikeina kokonaisina luina, joita saa järsiä ja hampaatkin tykkää. Barffilla jatketaan ja tästä emme ikinä luovu. Se on nyt elämäntapa. Aion barffata myös seuraavia koiriani jo pennusta asti. Mielellään otan vielä sellaisen kasvattajan joka barffaa jo pentulaatikossa pieniä poikasiaan. Me todellakin rakastamme barffia, joka muutti rakkaan sinisen poikaseni elämän paljon paremmaksi!

Linkki tarinaan Muchin sivuilla. Saa käydä siellä tykkäämässä, niin voimme 
voittaa 250 erkin edestä ruokaa! Piiskahäntähän syö melkein kaksi kiloa 
raakaa päivässä! Tulisi tarpeeseen.  Kiitän jo etukäteen avusta!

http://www.musch.fi/varjon-tervehtyminen-barfin-ansiosta-allergiat-ja-verenmyrkytys

Varjo and Säde playing, video

Varjo leikkimässä ja jo edemennyt rakas koirani harlekiinidogityttö Säde.

Varjo (blue Great Dane) and  Säde (harlequin Great Dane) playing.

Rakkaani viimeiset hetket sylissäni

Pörröinen, rakastettava. Minun ihana sydämeni valittu. Olet ainoa ajatuksissani, veri suonissani, elämän antaja. Pehmeät tassut, viekas katse, lapseni, esikoiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen. Nuku rauhassa pienoinen. Olit urhea. Yritit taistella. Kulutit voimasi loppuun. Oli enää yksi ainut vaihtoehto. Mitään ei ollut tehtävissä. Annoit periksi, tiesit. Se oli kaunis, aurinkoinen perjantaipäivä. Vein sinut valjaissa. Pidin lähellä.

Aika oli varattu. Viimeiset hetkesi olit nurmikolla. Makoilit, koska sinulla ei ollut enää voimia nousta. Otin sinut syliini. Menimme suoraan huoneeseen. Laskin sinut pehmeälle alustalle pöydälle. Lääkäri tuli antamaan rauhoittavan. Taistelin kyyneleitä vastaan. En halunnut, että aistit suruni. Olin rikki. Silitin sinua, laihaa vartaloasi, pehmeää turkkiasi. Kerroin kuinka paljon rakastan sinua, lapseni. Kaikki on hyvin. Pian et tunne enää kipua. Puskit kättäni viimeisillä voimillasi. Otin sinut syliini. Pidin siinä, lähelläni. Kerroin kuinka paljon välitän. En voinut enää pidätellä kyyneliäni. Ne tulivat, kastelivat turkkiasi.

Olen pahoillani. Anna anteeksi. Tiedän, että ymmärrät. En halunnut lähteä. Jättää sinua. En halunnut valita uurnaa. En halunnut uskoa tätä todeksi. Sinä olit lapseni, ensimmäinen lapseni. En osaa päästää irti. Minun täytyy, jotta voit mennä eteenpäin. Yritän. Sinulla ei ole enää kipuja. Kaikki on nyt hyvin. Nuku pienokaiseni. Odota minua. Tulen kyllä. Ole kärsivällinen.

Charmander 01.04.2005 - 06.07.2012
Maksa oli tuhoutunut sata prosenttisesti.

Vasemmalta Timmy ja Charmander terveenä sekä hyvinvoivana.

Käsin tehtyä saippuaa vol 2, kuvia

Tein ensimmäistä kertaa itse kehittämilläni resepteillä saippuaa. Toinen vartalon- ja hiustenpesuun ja toinen käsienpesuun. Kokeilin ensimmäistä kertaa kolmea eri tuoksua ja kahta tai periaatteessa kolmea väriä. Kaikki on ostettu Pienestä Tuoksukaupasta. Tuoksut olivat Porkkanakakku (käsienpesusaaippuaan), Merisuola (miehen vartalonpesuun) ja Apple&Walnut (omaan vartalonpesuun). Väreinä olivat nestemäiset vihreä (omaan vartalonpesusaippuaan) ja sininen (miehen vartalonpesusaippuaan). Valkoinen titaanioksidia olin varannut, koska tein vihreällä ja sinisellä värillä marmorikuvioita erillisiin saippuoihin. Halusin titaanioksidilla vaalentaa massaa, jotta se olisi kunnolla valkoinen.

Ensimmäisenä tein "palmolive"- käsisaippuan. Siihen tuli kookosrasvaa, oliiviöljyä, palmuöljyä ja riisiniöljyä. Yhteensä kilon. Tähän ei tullut aluksi värejä, eikä muita lisukkeita. Porkkanakakku tuoksun lisäsin jo rasvoihin, koska olin lukenut ettei se jämähdytä massaa. Kaadoin huoneenlämpöiset rasvat kannuun ja perään kuuman lipeäliuoksen. Aloin surrata sauvasekoittimella ja huomasin sen aivan turhaksi. Massa jämähti samantein ja ihan täysin. Meni kovaksi ja todella rakeiseksi. Yritin apinanraivolla sekoittaa lipeää rasvoihin siinä kovin hyvin onnistumatta. Lapioin sen loppupeleissä kauhealla vaivalla maitotölkkiin ja toivoin parasta. Viimeinen kerta, kun lisään ennen kiisselivaihetta tuoksuja.

Seuraavaksi tein vartalosaippuaa, johon tuli manteliöljyä, rypsiöljyä, risiiniöljyä, kookosrasvaa, oliiviöljyä, Sunnuntai munkinpaistorasvaa (josta suurin osa on palmuöljyä) ja maapähkinäöljyä. Tätä tein kaksi kiloa. Toisesta piti tehdä vihreillä marmorikuvioilla omenatuoksulla itselleni vartalo- ja hiussaippuaa ja toisesta piti tulla sinisillä marmorikuvioilla Merisuolatuoksulla miehelleni vartalo- ja hiussaippuaa. Hienot suunnitelmat jäivät haaveeksi. Loppupeleissä sain tehtyä itselleni vihreillä kuvioilla saippuaa ometuoksulla kilon verran. Valitettavasti Merisuolatuoksua oli vain 10ml, joten jouduin ottamaan vain noin 300g massaa ja lisäämään siihen pieneen osaan sinistä väriä ja koko massaan tuoksua, jota jäi vähän yli. Täytin myöhemmin  tuoksupullon täyteen avokadoöljyä ja sekoitin. Nyt on miehellä helppoa tuoksuöljyä käytettäväksi sellaisenaan iholle pieniä määriä. Unohdin kokonaan lukemani kyseisestä tuoksuöljystä. Siitä oli maininta, että jämähdyttää massan, mutta en siinä sählätessä muistanut mitään. Tätäkin massaa oli todella vaikea saada muottiin, koska oli niin jähmeä ja kova. Onneksi jollain ihmeellä sain kuin sainkin massan muottiin.

Samaan aikaan, kun taistelin mieheni saippuan kanssa ystäväni ystävällisesti laittoi lopun 700g tuoksutonta ja väritöntä massaa muottiin. Siihen en alkanut enää säätämään mitään tuoksuja enkä värejä. Sai kelvata selllaisenaan. Onneksi vihdoin sain kaikki massat muotteihin ja edessä oli enää siivous ja odotus. Epäilytti todella paljon palmolivesaippua.

Seuraavana päivänä huomasin, että öljy alkoi erottumaan kyseisestä saippuasta todella paljon pohjasta. Olin edellisenä päivänä laittanut muovisen purnukan maitotölkin alle. Sen pohja oli tahmea öljystä. Päätin kuitenkin vielä odottaa. Leikkasin vartalosaippuan, joka oli onnistunut todella hyvin. Omenatuoksua laitoin turhan vähän vihreällä marmoroituneeseen saippuaan. Muuten kaikki onnistui hyvin. Pistin kaikki palat pystyyn leivinpaperin päälle reiälliseen pahvilaatikkoon pakastimen päälle keittiöön.

Odotin vielä yhdeksän päivää, josko olisi käsisaippua asettunut. Revin sitten maitopurkin halon ympäriltä ja aloin leikkaamaan. Kyllästyin katselemaan sitä ja odottelemaan, josko ei olisikaan ollut pilalla. Ei sitä katsomalla korjata. Sisältä paljastui öljytaskuja. Niin kuin epäilinkin. En saanut sekoitettua massaa tarpeeksi, kun meni aivan jähmeäksi. Tässä ohjeessa oli myös silkkilankaa. Saattaa tietysti olla, että se vaikutti asiaan. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että vaikuttaisi mitenkään.

Leikkasin halon näppäränä naisena pieniksi paloiksi ja laitoin uunivuokaan. Kantta ei ollut. Meni 100:taan asteeseen päälle kahdeksi tunniksi. Sekoittelin jähmeää massaa n. 20 minuutin välein. Jossain vaiheessa sekoitellessa lisäsin väriä: ensin vihreää nestemäistä, joka ei sekoittunut kunnolla. En sitten jaksanut sekoittaa montaa päivää, joten lisäsin pieneen (n. 50ml) avokadoöljymäärään kaakaojauhetta ja sen sitten massaan. Vettä laitoin myös puolisen desiä. Lisäsin massaan kaksi ruokalusikallista kahvinpuruja, koska se ei aiemmin ollut mahdollista. Veden lisäyksen jälkeen sain sekoitettua purut ja kaakaojauheen helposti.

Massasta tuli sellaista liilahtavaa. Aika jännä väri. Lapioin koko homman sitten kahteen maitopurkkiin, joista olin taiteillut yhden isomman pitkulan muotin jesseteippiä käyttäen. Laitoin muotin päälle ja siitä laitoihin menemään tasasin välein kolme maitotölkkisuikaletta, koska muotti alkoi suureta keskeltä massan painosta. Suikaleista tuli sitten stoppareita, jotka pitivät muotin kapeassa muodossaan.

Nyt halko on kovettunut muotissa. Erottumista ei ole enää havaittavissa. Halko on kuiva ja normaalin näköinen. Ongelma siis ratkaistu! Hyvä minä! Sain pelastettua porkkanakakulta tuoksuvan käsisaippuani. Leikkasin sen seuraavana päivänä paloiksi ja laitoin kuivumaan.

Nyt on kaikkia saippuoita kokeiltu ja toimivat hyvin. Vartalosaippuani on ihanan hellävaraista. Taidan silti tehdä suuremmalla ylirasvoituksella seuraavan satsin. Näissä oli käsisaippuassa alunperin 5% ja toisessa 6%. Koska lisäsin avokadoöljyä käsisaippuaan vielä kypsymisen päätteeksi ylirasvoituksesta tuli suurempi, mutta koska laskin lipeän palmuöljyn mukaan enkä munkinpaistorasvan mukaan tuossa reseptissä siinä saattoi käydä +-0.  :)

Olen kokeillut vartalosaippuaa myös hiuksiini ja toimii hyvin. Hiuksista tulee ilmavat, puhtaat ja kiiltävät. Päänahkaa vähän kutiaa välillä, mutta vähän tuunaamalla reseptejä saattaa sekin ongelma kadota. Olen tyytyväinen. Nyt ei sentään päänahka hilseile niin kuin teki teollisten shampoiden kanssa. Jee!!! Itse tekeminen kunniaan! 

Apple&Walnut- tuoksu ja vihreä nestemäinen väri. Vaalennettu valkoisella titaanioksidilla.

Omatekoiset saippuat kypsymässä

Viime sunnuntaina sain vihdoin leikattua tuon kamomillasaippuan. Otan sanani takaisin siitä mustikkajauheesta. Tuli kivat kiemurat ja pallomaiset kuviot. Vähän täpliä on myös. Oli todella kiva yllätys. Vähän kyllä näyttää jotenkin likaiselta, mutta pidän silti saippuani ulkonäöstä! Aika kauan jouduin odottamaan leikkaamista. Vieläkin oli suht pehmeää. Sain jämäpaloista muotoiltua helposti kaksi palloa. Odotin seitsemän päivää leikkaamista.

Laitoin nyt leikattuun pakastepizzalaatikkoon leivinpaperin päälle kypsymään. Kovettuminen leipävuossa lasketaan myös tuohon neljän viikon kypsymiseen mukaan. Eli voin kokeilla jo 2. päivä kesäkuuta saippuaa käytössä. Taitaa olla varmaakin vielä kuukaudenkin jälkeen liian pehmeää käyttöön. Taitaa tuo runsaan oliiviöljyn käyttö vaikuttaa paljon massaan.Kastilian saippuaa eli kokonaan oliiviöljystä tehtyä saippuaa saattaa joutua kypsyttämään/antaa kovettua jopa vuoden. Silloin se on parhaimillaan. 

Toivon todella, että kamomillasaippuani kypsyy nopeammin. Sitä on siis turvallista käyttää jo neljän viikon kuluttua muottiin kaatamisesta, niin kuin kaikkia saippuoita. Saattaa tosin olla, että on vielä silloin liian pehmeää käyttöön ja kuluu todella nopeasti. Onneksi en pese hiuksiani joka päivä, joten shampoopala saa olla hieman pehmeänlaista jopa käytössä, koska siinä se saa kuivua pesujen välissä kunnolla. Toisin kuin käsienpesuun tarkoitettu saippua. :)


Niin ja vielä näin "meidän" kesken. Leikatessa kamomillasaippuahalkoa en pitänyt käsineitä kädessä. Ei poltellut. Kaipa se lipeä on jo jonkinverran haihtunut. Leikkasin muovisen (IKEA:sta) leikkulaudan päällä todella isolla ja terävällä kokkiveitsellä. Muotoilin reunapaloista ja yhdestä pieleen menneestä palasta kaksi kivaa palloa. Ne voi vaikka antaa lahjaksi kypsyttyään. Oli todella helppo muotoilla. Suosittelen. Ainakin, jos tällä reseptillä tekee. Olisi niihin leikattuihin paloihin saanut helposti upotettua kuivan tähtianiksen tai vaikkapa kuivatun sitrushedelmän palan. On myös ilman niitä todella kauniita. Ihana rustiikkinen ja omatekoinen ilme kaikissa on joka tapauksessa.

Käsin tehtyä saippuaa, reseptejä

Nyt tein sitten vihdoin ja viimein itse saippuaa. Olen niin kyllästynyt kaupan kemikaaleihin ja helposti kuivuvaan ihooni ja varsinkin päänahkaani, joka alkaa vähän väliä hilseille ihan ihme syistä. Tein kahdenlaista saippuaa. Toinen on Saara Kuhan kirjasta Käsin tehtyä saippuaa ja toinen on bongattu saippuafoorumilta: http://www.getphpbb.com/phpbb/index.php?mforum=saippua. Tämä bongattu resepti on tarkoitettu myös hiusten pesuun. Aion kokeilla sitä myös vartalon pesuun. Kerron kokemuksia myöhemmin jahka palat ovat kypsyneet. Siinä menee noin kuukausi.

Lipeänä käytän saippuassani K-Raudasta ostettua K'PROF Rakeista viemärin avausainetta. Kysyin heidän asiakaspalvelustaan ja he kertoivat kyseisen aineen sisältävän 95-98% natriumhydroksidia. Se on tarpeeksi saippuan valmistamiseen. Eikä maksanut kuin reilu 12€ kilo. Halvempaa kuin tilata netistä, kun jo kuljetuskulut Matkahuollon kautta vaarallisen aineen lisineen maksavat n. 30 erkkiä. Kyseinen natriumhydroksidi myös toimii näemmä todella hyvin. Liukeni tosi nopeasti veteen ja teehen. Olen erittäin tyytyväinen.

Alla kaksi helppotekoista ohjetta. Tein näillä ensimmäiset saippuani. Ota selvää saippuan valmistuksesta ennen ensimmäisen erän tekoa. Paljon ohjeita tekoon on saippuafoorumilla ja muuallakin netissä. Kannattaa myös yrittää löytää jostain Saara Kuhan kirja Käsin tehtyä saippuaa. Siellä on hyvin kerrottu kuvasarjojen kera kaikki saippuan valmistuksesta. Sisältää paljon reseptejä, helppoja, sekä asteittain vaikeampia. Muitakin kirjoja on. Kannattaa googlettaa tai kysellä kirjastosta. Mielenkiintoisia reseptejä on myös kirjassa Hyvää oloa luonnosta, tee itse saippuat, voiteet ja öljyt.

Hieno valkoinen pyykkisaippua

500g kookosrasvaa
180g vettä
91g  lipeää

Tarviset lisäksi:

Suurehkon lasipurkin
Nuolijan
Muovisen kannun (tilavuus mielellään yli litran, pitkulan muotoinen, kuumuuden kestävä)
Sauvasekoittimen
Lipeän mittaukseen käytettävän astian esim. muovirasian
Pitkät keittiökäsineet
Suojalasit
Hengityssuojain (ei pakollinen)
Muotti (esim. hyvin pesty maitopurkki)

Sulata rasva miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä noin 50 asteiseksi. Mittaa kylmä vesi isohkoon lasipurkkiin. Pue päälle suojalasit ja pitkät keittiöhanskat. Punnitse tarkasti lipeä kuivaan esim. muovirasiaan. Muista nollata vaaka, kun asetat rasian vaa'alle ennen lipeän kaatamista. Kaada lipeä veteen lasipurkkiin. AINA ENSIN VESI JA SITTEN LIPEÄ! MUUTEN SAATTAA POREILLA JA TULLA SILMILLE! Laita lasipurkin kansi kiinni. Pyörittele hitaasti lipeä veteen. Seos kuumenee nyt itsestään. Kun lipeä on kokonaan liuennut veteen anna seoksen jäähtyä noin 50 asteiseksi.

Kun rasvakin on jäähtynyt suurinpiirtein 50 asteiseksi, niin voit kaataa sen esim. muoviseen kannuun. Lisää lipeäliuos. Työnnä sauvasekoitin pohjaan asti ja ala surrata. Tämä massa kiisselöityy nopeasti. Varo nostamasta pyörivää sekoitinta kesken surrauksen. Voit sekoittaa välillä ilman, että laite on päällä. Nosta sauvasekoitinta ja pudota massan päälle vähän saippuaseosta ja jos sitä jää pinnalle, niin kiisselivaihe on suoritettu. Massa on valmis kaadettavaksi muottiin. Kaavi loppu seos nuolijalla.

Leikkaa paloiksi heti geelivaiheen jälkeen. Siinä massa kuumenee muotissa ja muuttuu läpikuultavaksi. Sen jälkeen se muuttuu takaisin läpinäkymättömäski. Leikkaa viimeistään kuusi tuntia muottiin kaatamisen jälkeen. Tämä massa kovettuu todella nopeasti. Voit repiä maitopurkin massan ympäriltä. Muista tässäkin vaiheessa käyttää kumihanskoja, koska lipeä on vieläkin syövyttävää saippuassa. Leikkaa leikkuulaudalla terävällä veitsellä. Laita saippuapalat kuivimaan pystyssä esim. pahvilaatikkoon leivinpaperin päälle. Älä laita liian tiiviisti. Nosta laatikko lemmikkien ja lasten ulottumattomiin. Anna kuivua vähintään kuukauden. Käytä pyykinpesuun.



Kamomillasaippua, käy hiusten pesuun

300g kookosrasvaa
700g oliiviöljyä
274g kamomillateetä
138g lipeää


Kiehauta vesi ja valmista tee. Laita jääkaappiin jäähtymään. Sulata kookosrasva ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Tarkista teen määrä vaa'alla. Lisää tarvittaessa vettä. Sekoita lasipurkissa lipeä kamomillateehen. Kaada huoneenlämpöinen rasva kannuun ja lisää kuuma lipeäseos. Sekoita sauvasekoittimella ja kaada muottiin kuten yllä. Anna kovettua muotissa noin viikon ennen leikkaamista. Leikkaa paloiksi ja laita kuivumaan vähintään kolmeksi viikoksi. Joskus tarvitsee pidemmän kypsymisajan. Varsinkin kun reseptissä on noin paljon oliiviöljyä. Pehmeä saippua kuluu nopeammin, joten hyvää kannattaa odottaa ja olla kärsivällinen. :)

Muita kommenteja:

Pyykkisaippua saavutti kiisselivaiheen todella nopeasti. Ei tarvinnut kuin muutamaan kertaan surrata sauvasekoittimella. Jämähti nopeasti, joten puoliksi kaadoin, puoliksi lapioin sen maitotölkkiin. Toisessakaan ei mennyt kauan surratessa, noin viitisen minuuttia, jos sitäkään. Värjäsin siitä pienen osan mustikkajauheella. Nostelin värjätyn osan varovasti päämassaan ja kaadoin leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Vähän liikuttelin lusikan toisella päällä vielä vuoassa. Katsotaan millainen lopputulos on myöhemmin.

Sain säädettyä aika paljon lipeän kanssa pyykkisaippuassa. Onneksi mitään ei tapahtunut. Sekoitin Saaran ohjeen mukaan lipeän veteen lasipurkissa pyöritellen. Ajattelin, että se jäähtyy nopeammin, kun laitan sen kylmään vesihauteeseen. En taas yhtään ajatellut. Olin lukenut jostain tuosta, mutta siinä varmasti käytettiin muovista sekoitusastiaa. Mitähän lasi tekee, jos on kuuma ja se laitetaan kylmään veteen? Halkesi tietysti, perhana! Siinä meni ensimmäinen lipeäliuos.

Seuraavan satsin laitoin toiseen lasipurkkiin ja taas pyörittelin. Katselin sitä josko olisi lipeä jo liuennut. Aloin ihmetellä mitä siellä pinnalla oikein pyörii. Jotain likaa se oli. Taisi olla siis hieman likainen purkki. En ollut tarkistanut kunnolla tai sitten lika ei näkynyt paljaalla silmällä, mutta lipeä liuotti sen nesteen sekaan näkyväksi. Tämäkin liuos meni Ö- mappiin. Seuraava onneksi onnistui ja mukavasti rasvat sekä lipeäliuos jäähtyivät suurinpiirtein samoihin aikoihin n. 50 asteisiksi. Loppu onnistui jo paremmin. Pyykkisaippuan sunnuntaina. Kamomillasaippuan tein niin, että lisäsin huoneenlämpöiseen rasva/öljyseokseen kuuman lipeän. Mittasin seoksen ensimmäisten surrausten jälkeen ja se oli 49 astetta.

Varjon eläinlääkäri, Skuti, kesä 2011

Menimme Varjon kanssa lääkäriin Skutiin röntgenkuviin selän vuoksi. Varjo oli alkanut ulista mennessään maate. Jo ennen ulinaa oli havaittavissa tärinää maahan ja istumaan mennessä. Tärinää, jossa koko koira jäykistyy ja menee erittäin vaikean näköisesti maate. Köyristelyä olin myös huomannut seistessä, sekä aika ajoin takajalkojen jäykkyyttä ja tärinää myös seistessä.

Eläinlääkäri tutki Varjon ja sitten katsoi ulkona liikkeet takaata ja edestä, ravissa ja kävellen. Ei ongelmia. Sitten piiskahäntä rauhoitettiin ja otettiin kuvia selkärangasta, lonkista ja kyynäristä. Yhteensä kahdeksan röntgenkuvaa mukaanlukien taivutuskuva, jossa koiran pää taivutetaan kaulasta rintaan kiinni ja napataan kuva siitä (Wobbler näkyy joskus taivutuskuvassa). Kuvien tullessa lääkäri kävi ne kaikki läpi kanssani. Missään ei näkynyt mitään. Lonkat ja kyynärätkin olivat hyviä. Lonkat todennäköisesti A/A. Sitten lääkäri tarkisti eturauhasen, jossa ei ollut mitään epänormaalia. Samalla kysyi mitä Varjo syö, koska löysi muutaman hassun luunpalasen kakan seasta. Kerroin, että barffaamme, koska mikään nappula ei sovi ja tietysti barffin terveellisyyden vuoksi. Siihen sain kauheat haukut, että tietysti koira köyristelee ja tärisee, kun on teräviä (?!) luunsiruja suolistossa. Huoh...mitä tuohon nyt voi sanoa mitään.

Sitten otettiin virtsanäyte ja sieltä paljastui sitten virtsaputkentulehdus, joka usein aiheuttaa kipua maaten mennessä. Tärinä ja selän köyristely ei liittynyt virtaputkentulehdukseen. Varjon selkä on kaareva samasta kohtaa kuin vinttikoirilla. Tämäkin oli mielestäni oire. Virtsaputkentulehdus oli vain sattumaa. Saimme siihen tietysti antibiootit. Diagnoosi oli yksikertainen: Skutin lääkärin mielestä tuollainen kaarevaselkäisyys ja köyristely on vain Varjon tapa seistä eikä siis mitenkään outoa. Ihan normaalia kuulemma, että jotkut koirat hakevat sen asennon, jossa on parasta seistä ja Varjolla se nyt vaan on tällainen. Tärinä taas on myös jollain koirilla normaalia. Eli diagnoosi oli se, että sairautta ei ole. Lukuunottamatta virtsaputkentulehdusta. Järkyttävää. Toiste me emme Skutiin mene. Se on varma. Yleensä eläinlääkäriin mennessäon tarkoitu löytää diagnoosi eikä väittää epänormaalia mystistä tärinää ja muita oireita normaaliksi.

Varjo söi antibiootit kuurin loppuun ja lakkasi ulisemasta maahan mennessään. Virtsaputkentulehdus oli voitettu ja kaikki oli hyvin. Seuraavaksi aloin etsimään lääkäriä, joka osaisi diagnosoida selän tärinän ja köyristelyn. Seuraava käynti saman vaivan vuoksi on Eläinlääkäri, Aisti- osassa.

Varjon keuhkoputkentulehdus, syksy 2010

Varjo alkoi oirehtimaan nenän vuotamisella ja apaattisuudellaan arkena illalla. Mietin, että mikä toisella on kun ruoka ei maistunut ja ulos ei halunnut lähteä. Mittasin kuumeen: 40,1 astetta. Heti aloin soittamaan kaikki klinikat läpi missä on vielä aikoja, HETI! En voinut odottaa tai katsoa kuumeen laskua tai nousua. Oli lähdettävä heti, koska kuumetta oli jo noin paljon. Viimein tärppäsi. Espoossa pieneläinklinikalla oli vapaa aika. Kävin ajamassa auton oven eteen ja autoin Varjon varovasti autoon.

Pääsimme klinikalle parissakymmenessä minuutissa. Ajoin mahdollisimman lähelle ovea ettei pikkuinen joudu liian kaukaata kävelemään. Tulimme sisälle todella pieneen odotushuoneeseen jonka tilasta Varjo vei lähes puolet asettumalla makaamaan jalkoihini. Puhtia ei ollut ollenkaan. Poika oli täysin vetämätön. Jo puhelimessa kerroin Varjon oireet ja kerroin kennelyskäepäilyni.

Hoitaja otti meidät sisään ja kysyi rokotuspassia. Eihän meillä sellaista ollut mukana. Hän sanoi kirjoittavansa uuden. Okei, sanoin hieman kummaksuen. Päätin kuitenkin avata hämmästelevä suuni ja kysyä mihin hän rokotuspassia tarvitsee. Samaan aikaan hoitaja kysyi, että annetaanko rabies samaan aikaan. Öööh..nyt oli mennyt jotain sekaisin. Kysyin, että kai hän tietää, että tulimme kennelyskäepäilyn vuoksi. Hän kertoi ajanvarauksen kohdalla lukeneen "kennelyskä", joten hän oli automaattisesti olettanut, että kyse oli siis rokotuksesta. Onneksi tämä asia oikeni ja hän pääsi tekemään tutkimukset.

Varjo oli hieman liian vähän juonut ja todella apaattinen. Päästessämme hoitohuoneeseen lötkähti taas maate. Hengitys rahisi hieman. Verikokeet otettiin. Eläinlääkärikin tuli paikalle. Hän oli samaa mieltä: kennelyskä, mutta joka oli muuttunut jo keuhkoputkentulehdukseksi. Kerroin huoleni koskien keuhkokuumetta, joka helposti tulee keuhkoputkentulehduksesta varsinkin, kun Varjon immuunijärjestelmä oli vielä verenmyrkytyksen jälkeen erittäin heikko, jonka vuoksi todennäköisesti kennelyskänkin sai. Sanoin, että tahdon vahvat, kahdet eri antibiootit. En halunnut alkaa leikkimään pikkuisen hengellä lainkaan. Heti tehokasta hoitoa. Eläinlääkäri oli samaa mieltä ja määräsi hyvät antibiootit. Suositteli myös Viikkiin tehohoitoon menoa, jos Varjon tila huononee.

Valvoin lähes koko yön Varjulini vieressä sohvalla antaen välillä vettä isolla ruiskulla suuhun ja kurkkuun. Ikenien väri oli paljon parempi veden juonnin jälkeen. Mittasin myös kuumetta säännöllisin väliajoin. En pystynyt nukkumaan kuin 10-20 minuutin jaksoissa. Tarkistin joka kerta säpsähtäessäni hereille, että rakkaani hengittää. Yö meni onneksi hyvin.

Aamulla annoin naudan mahaa suoraan suuhun, josta onneksi söi suurimman osan. Sitten lisää vettä. Soitin eläinlääkäriasemalle kertoakseni hyvistä uutisista, että Varjo jo söi vähän ja joi jo vähän itse. Kuumekin oli laskenut. Muutamassa päivässä Varjo oli jo lähes terve. :) Söi loput antibiootit ja kävimme seurantakäynnillä samaisella klinikalla. Kaikki oli hyvin ja tulehdusarvot olivat tällä kertaa normaalit. Kaikki loppui hyvin. :) Olin onnesta soikeana.

Pelkäsin todella paljon, että Varjolle tulee keuhkokuume, josta on todella vaikea selvitytyä. Yleensä kennelyskää ei oteta tarpeeksi vakavasti ja jopa keuhkoputkentulehdukseen annetaan liian heikot antibiootit, jotka ei sitten pure. Tänä aikana sairaus muuttuu pahemmaksi salakavalasti: keuhkokuumeeksi. Eroa ei välttämättä huomaa ja koira saattaa menehtyä siihen nopeasti. Varsinkin, jos immuunijärjestelmä on heikko, niin kuin Varjon tapauksessa. Verenmyrkytyksen jälkeen menee reilu vuosi ennen kuin puolustusmekanismi kehossa taas toimii normaalisti. Tiedän, että mm. yksi tanskandoggi on menehtynyt keuhkokuumeeseen. Senkin vuoksi taisin olla turhan tyly ja vaativa (vai olinko) eläinlääkärille vaatien kovat lääkkeet, ettei keuhkokuumeen mahdollisuutta edes olisi.

Kaikki onneksi loppui hyvin. Sairaudet ja korkeat tulehdusarvot on voitettavissa. Pitää vaan uskoa ja välittää. Niin ja pitää huolta siitä, että eläimesi, paras ystäväsi, karvainen lapsesi saa mahdollisimman parasta hoitoa!

Barf (Bones And Raw Food)

Lyhyesti barf on raakaruokintaa. Luiden osuus on yleensä n. 60-70%. Loput ravinnosta koostuu sisäelimistä ja lihasta. Sekaan voi laittaa esim kerran viikossa pienen osan (esim.100g riippuen koiran päiväsaannista) kasvisosetta (esim.kurkkua, salaattia, omenaa yms.). Pennut syövät lihaa ja kasvissosetta 50-50. Pennun ruokintaan en niinkään ole perehtynyt. Varjo aloitti barffin vähän yli vuoden ikäisenä.

Meidän possunaama painaa 70kg. Syö kerran päivässä n. 1,3-1,8kg ruokaa. Yhtenä päivänä piiskahäntä syö esim. naudan mahaa ja possun lihaista rasvaa yhteensä n. 1,3kg. Siihen saatan laittaa kerran tai kaksi kahdessa viikossa n. 100g kasvisosetta. Seuraavana päivänä possu syö vaikka broilerinsiipiä 1,6kg. Luut ovat siis koiran koon ja taitavuuden mukaan valittavissa. Tarkoitus on, että koira syö luut kokonaan, ettei niistä jää mitään jäljelle. Varjo pystyy jo syömään esim. possun ydinluita kokonaan. 

Kaikki ruuat annetaan raakana. Mitään ei missään tapauksessa kypsennetä. Vähintään kolmea eri eläintä olisi hyvä syödä säännöllisesti, jotta ruoka olisi monipuolisempaa ja koira saisi tarvittavat ravintoaineet niistä. Meillä syödään yleensä naudan mahaa, possun lihaista rasvaa, lampaan luita, possun luita, broilerinsiipiä, naudan rasvakrossia, joskus hevosen ja lampaan jauhelihaa. Muitakin samoja eläimiä syödään eri muodossa. Saatavilla on myös valmiita sekoituksia, esim. murremixejä, mutta niissä on 50% osuus kasviksia, joka on liikaa aikuiselle koiralle. Siihen voi vaikka joskus laiskana lisätä jotakin. Niin minä teen joskus

Barffin aloitus:

Koiraa aletaan barffamaan heti ilman, että sitä tarvitsee sekoittaa nappulaan. Varjoa kun aloin barffaamaan meni hänellä maha sekaisin pariksi päiväksi. Tämä johtuu siitä, että nappulat poistuvat nopeasti elimistöstä samoin kaikki kakka, mitä elimistö ei kaipaa. Sekasyöjien kannattaa varoa antamasta luita ja nappulaa samana päivänä, koska siitä tulee koiralle helposti suolistotukoksia. Syystä että luu sulaa hitaammin kuin nappula, joka tulee lähes koirasta kuin koirasta läpi. Tämä nappulamössö sitten alkaa työntämään ei sulanutta luuta eteenpäin suolistossa, jossa tämä suolistotukos sitten muodostuu. Se onkin sitten jo vaarallista koiralle.

Meillä ei satunnaisia randomripuleita lukuunottamatta ole ollut mitään ongelmia mahan kanssa barffin aloitettuamme. Nyt Varjoa on barffattu jo kaksi vuotta. Randomripuleissakaan ei ole koskaan tehnyt hätäkakkoja sisälle. Kaikki on tehty ulos. Suolitotulehduksia ei myöskään ole ollut sen jälkeen, kun nappulasta siirryttiin raakaan.

Ensin kannattaa laskea koiran painon mukaan kuinka paljon tulisi syödä päivässä. Barf ei ole rakettitiedettä, joten jopa kokeilemalla määrät selviävät. Jos koira laihtuu, määrää täytyy lisätä, jos lihoaa niin tietysti vähentää. Ruokavalioon kannattaa ottaa yksi eläin kerrallaan mukaan ja katsoa onko allergioita tai yliherkkyyksiä. Naudan maha tekee erittäin hyvää koiran masulle ja se on usein myös nirson koiran herkkua. Sitä voi antaa säännöllisesti. Minä annan ja tykättyä on edelleen. Toiseksi eläimeksi voi alussa ottaa esim. possun, vaikkapa jauhelihana. Kolmanneksi voi ottaa broilerin, jonka luut ovat lähes rustoa. Niiden syömisestä on helppo aloittaa esim. jauhetuilla broilerin siivillä tai broilerin jauhelihalla, jossa on myös jauhettua luuta mukana. Näin koiran elimistö alkaa oppimaan sulattamaan luuta. Noin viikon kahden päästä tästä voi ottaa ruokavalioon jo kokonaiset luut.

Kokonaisista luista broilerin siivet ovat yleensä käteviä aloituksessa riippuen koiran koosta ja ahneudesta. Siipien syöminen kannattaa opettaa koiralle niin, että pitää ensin siivestä kiinni ja antaa koiran rouskuttaa ja rikkoa sitä, jonka jälkeen sen voi nielaista. Näin koira oppii, ettei sitä saa hotkaista heti. Jotkut koirat ovat ahneita, joten heille suosittelen jotakin suurempaa esim. kalkkunan siipiä. Niissä on myös hyvä liha/luusuhde jo itsessään samoin kuin broilerissa. Molemmissa on 50/50. Siivet ovat myös helposti sulavia ja sen vuoksi hyviä aloitusluita. Voi kokeilla myös broilerin selkärankaa ja kauloja. Joistain paikoista löytyy myös kalkkunankauloja.

Siinä tapauksessa, jos koirallasi on ollut jo aiemmin havaittua allergiaa esim. possusta tai naudasta voi raakaa silti kokeilla. Parin päivän ripuli ei tarkoita vielä mitään. Varjolla oli jokaista uutta eläintäkohden (lisättiin kerran viikossa) yhden tai kahden päivän ripuli. Sen takia ei kannata heti ensimmäisellä viikolla ottaa monen eläimen ruokaa mukaan. Yksi per viikko on mielestäni hyvä aloitus. Niin näkee mahdolliset allergianaiheuttajat. Jos allergiaa ilmenee, niin lopeta kyseisen eläimen syöttäminen ja siirry seuraavaan. Niitä on vaikka mitä: lammasta, poroa, hevosta ja strutsia (saa strutsitiloilta halvalla teurasjätettä). Näitä on kaikkia saatavilla monipuolisesti luina, rustoina, jauhelihana, lihaisena rasvana, sisäeliminä jne.¨¨

Ruokinnassa käytettävien eläinten selvitessä voi kokeilla jo kasvismössöjä lisättäväksi massaan esim. mahaan. Jotkut koirat eivät pidä pelkästään kasvismössön syömisestä. Meillä sekoitetaan kasvismössö aina mahaan tai jauhelihaan yms. Niin menee paremmin alas. Vihanneksissa kannattaa myös kokeilla eliminoimista, jos vaikuttaa siltä, että koira on allerginen jollekin. Ei tarvitse heti yli kymmenen vihanneksen/hedelmän sekoitusta tehdä. Vihreitä kasvismössöjä on saatavilla myös lemmikkieläinkaupoista (esim.ö Musti & Mirri). Ne ovat käteviä, jos oma aika/viitsiliäisyys ei anna myöden. Toisaalta tulee kalliimmaksi ostaa valmiita kuin tehdä itse. 

Kasviksina ei kannata käyttää kaasuja aiheuttavia vihanneksia esim. herneitä ja kaaleja. Juureksia kannattaa myös välttää, koska koira ei niistä paljon mitään saa irti. Kasvissoseita itse tehdessä kannattaa muistaa pari seikkaa. Tee kerralla paljon ja pakasta sopivissa annospusseissa/rasioissa. Kannattaa huomioida, että pussit saattavat mennä rikki pakastimessa ja kasvismössöt levitä pitkin poikin, jos ei kiinnistä huomiota pakastukseen, ettei esim. laita kovin montaa pussia päällekkäin. Kannattaa käyttää esim. leivinpaperia pussien välissä tai käyttää suosiolla rasioita. Muista nimenomaan pakastaa kasvimössöt, koska silloin soluseinämät menevät vielä enemmän rikki kuin pelkän soseuttamisen vaikutuksesta. Näin koira saa kaiken mahdollisen irti vihanneksista/hedelmistä, vaikka se onkin pitkälti kakan rakennusainetta. Kasvismössön määrästä käydään usein keskusteluja. Toiset antavat sitä enemmän, jotkut jopa joka päivä 10-20% koiran ruokavaliosta. Itse en pidä kasviksia suuressa osassa ruokavaliota, koska ei ne sudetkaan syö luonnossa kuin saaliseläimen mahassa olevan osaksi sulaneen kasvismössön. En pidä susia marjastajina...

Monet syöttävät myös lisäravinteita: glukosamiinia, merilevää, vitamiineja, kaikenlaisia eri öljyjä jne. Varjo ei niitä saa, koska en pidä niitäkään kovin relevantteina ruokinnassa. Joskus saatan lisätä rypsiöljyä, joskus pellavansiemenöljyä. Yleensä kuitenkin Varjo saa öljynsä jauhetusta lohesta, jota myydään esim. Murren Murkinassa. Valkosipulia syötän taas usein. Varsinkin kesällä se on meillä pitänyt punkit poissa. Ostan kilon purnukan kuivattua ja jauhettua valkosipua hevostarvikeliikkeestä. Sillä pärjää kauan. Kesällä 2010 Varjo söi säännöllisesti ainakin viisi kertaa viikossa valkosipulijauhetta. Punkkeja ollut kertaakaanl. Kesällä 2011 en antanut kokeen vuoksi kuin satunnaisesti vakosipulia. Punkkeja oli yli kymmenen kesän aikana. Kesällä 2012 aion jatkaa valkosipulin syöttämistä säännöllisesti. Sitä on helppo lisätä massojen esim. mahan päälle ennen ruuan antoa. Toiset sekoittaa sen kasvimössöihin jo tehdessään niitä. Minä en taas pidä valkosipulin leimahduksesta aina kun pakastimen avaa, joten jauhe on minusta kätevämpi.

Jatkuu...
Osassa kaksi. :)

Varjon verenmyrkytys, talvi 2010

Olemme Varjon kanssa ravanneet turhankin usein lääkärissä.

Ensimmäiset kerrat olivat rokotuksia tietysti. Ei niissä mitään. Varjon täyttäessä vuoden todelliset ongelmat alkoivat.

Se tapahtui talvella 2010. Muistan perjantaina mitanneeni Varjon kuumeen. Näytti hiukan yli 39 astetta. Soitin päivystykseen ja neuvoivat seurata vointia. Mittasin noin kahden tunnin välein Varjon kuumeen, kunnes nukahdimme viimein molemmat. Heräsin seuraavana aamuna taas mitaten kuumetta. Se oli kivunnut vaarallisiin lukemiin. Mittari näytti 40,6 astetta. Soitin heti kaikkiin mahdollisiin eläinlääkäreihin. Mevet onneksi pystyi ottamaan vastaan.

Jouduin puoliksi kantamaan Varjoa. Nostin autoon ensin etupään ja sitten takapään. Sininen poikaseni lyyhystyi peiton päälle takatilassa samantein. Klinikalle tullessamme Varjo pystyi juuri ja juuri kävelemään. Lyyhistyi heti odotushuoneeseen. Varattuun aikaan oli vielä yli puoli tuntia aikaa. Alle 10 minuuttia odotettua hoitaja pyysi meidät sisään, koska Varjo oli niin huonona. Ensimmäiseksi otettiin verikoe ja sitten heti tiputukseen. Pikkuiselle levitettiin patja lattialle ja sain jäädä Varjon viereen odottamaan tuloksia.

Verikokeen tulokset olivat järkyttävät: tulehdusarvot olivat kivunneet vaarallisen korkealle. Varjolle diagnosoitiin verenmyrkytys, joka johtui koko suolen (kaikki ne metrit) tulehduksesta. Varmuuden vuoksi ottivat röntgenkuvia, josko olisi suolitukoksia viikko sitten aloittamani barffin (Bones and Raw Food) vuoksi. Ei niitä ei ollut. Verenmyrkytys oli paha. Lääkäri kertoi Varjon kärsineen yli vuoden suolistotulehduksista, jotka nyt etenivät verenmyrkytykseen asti. Ei mikään ihme. Varjolle ei ollut koskaan sopinut mikään ruoka ja ripuloi lähes päivittäin. Hetkellisesti jokin ruoka sopi, kunnes oli taas vaihdoin paikka. Niin jatkoimme lähes vuoden.

Sain olla Varjon seurassa koko lauantain aina sulkemisaikaan asti. Lääkäri otti paljon muitakin kokeita tuolloin. En edes muista mitä kaikkia enää. Varjo ei jaksanut tehdä muuta kuin maata. Kävin muistaakseni kaksi kertaa pissattamassa pikkuisen lähes oven vieressä, koska ei jaksanut kävellä kauemmas. Takaisin patjalle tullessaan rojahti heti siihen. Tiputus jatkoi koko päivän.

Kuume laski ja sovimme, että tulemme seuraavana päivänä taas tiputukseen. Varjo sai ennen lähtöä pistoksena pahoinvointi-, kipulääkettä ja kuumetta laskevaa. Minun piti koko yön varmistaa ettei kuume nouse ja että nestetasapaino on kunnossa. Annoin ruiskulla puoliväkisin Varjolle vettä ja ruokaa. Suostui syömään vähän niin, että lappasin naudan mahaa Varjon suuhun sormilla. Onneksi sai muutaman lusikallisen nieltyä, että pystyi sinnittelemään lähes kuumetta koko yön. Valvoin epämääräisiä jaksoja yön ajan Varjon vieressä välillä mitaten lämpöä, antaen ruokaa ja vettä suuhun. Pelkäsin aina herätessäni ettei toinen enää hengitä. Yö meni kuitenkin ok ja aamulla rutiini jatkui.

Sunnuntaina menimme heti aamusta taas klinikalle. Varjo laitettiin taas tiputukseen. Saimme mennä suoraan takahuoneisiin. Sain taas olla Varjon vierellä, koska potilaita ei ollut paljon. Tällä kertaa otin kirjan mukaan, mutta istuin lattialla Varjon pää sylissäni. Pelkäsin todella paljon. Lääkärin mukaan Varjo oli kuolemanporteilla. Ei voinut tietää selviääkö tästä. Edelleen oli veto täysin pois ja kävimme vain muutaman kerran pissalla ulko-oven lähellä. Uudet verikokeet otettiin ja niissä tulehdusarvot olivat edelleen vaarallisen korkealla. Tiputus jatkoi koko päivän. Lähdimme yhdentoista aikaan takaisin kotiin taas samojen pistoksien jälkeen.

Lääkärin kanssa sovimme, että menemme vielä maanantaina ja tiistaina osaksi päivää tiputukseen. Kaikki tämä, jotta rakkaani vahvistuisi. Ruokahalua ei vieläkään ollut sunnuntaina saati jaksamista juoda. Annoin taas ruiskulla vettä ja lapoin naudan mahaa suoraan suuhun sormin. Varjo söi taas vähän, mutta enemmän kuin edellisenä päivänä. Onneksi. Alkoi pieni ruokahalu tulla jo takaisin. Ei kuitenkaan ollut jaksamista tehdä muuta kuin maata viltin alla samalla paikalla sohvalla.

Maanantaina olimme taas klinikalla klo 7.30. En enää saanut jäädä Varjon viereen. Lääkäri suositteli, että menen kouluun enkä jää odottelemaan. Saisin hakea pikkuisen kuuden seitsemän aikoihin kotiin. Koko päivä meni koulussa utuisesti. En pystynyt keskittymään mihinkään. En edes muista kunnolla siitä päivästä mitään. Muistan sen, että kellon tullessa kuusi lähdin samantein ajamaan klinikalle Varjoa hakemaan. Rakkaani tullessa odotushuoneeseen häntä heilui. Tulehdusarvot olivat laskeneet, kuumettakaan ei enää ollut. Kunto ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi vahva. Lääkäri suositteli vielä seuraavaksi päiväksi tiputusta. Annoin kotona taas ruiskulla vettä ja naudan mahaa. Se maistui jo paljon paremmin. Otti itse jo kädestä ruokaa. Yö meni taas samallalailla. Varjo nukkuen, minä valvoen vieressä kuunnellen sinisen poikaseni hengitystä ja kuumetta mitaten.

Tiistaina menimme taas lääkäriin. Varjo laitettiin tiputukseen ja minut otettiin puhutteluun jo toistamiseen ruokinnan vuoksi. Lääkäri syytti minua suolistotulehduksista ja nyt verenmyrkytyksestä. Olimme ehtineet barffata vain alle viikon. Raaka naudanmaha, jauhetut broilerinsiivet ja jauheliha ei todellakaan voinut olla syynä siihen. Sen ymmärtää kuka tahansa. Ne oli ne nappulat, jotka olivat aiheuttaneet päänvaivaa jo vuoden meille. Nappulat jotka eivät sovi yhdellekään koiralle, jonka omistaja osaa tarkastella niitä tarpeeksi kriittisesti. Niiden sisällöstä kun kuluttaja ei todellisuudessa voi tietää. Tästä aiheesta myöhemmin lisää omalla otsikolla.

Kieltäydyin heti aloittamaan Varjolle Royal Caninin jotakin hypoallergic ruokaa. Hoitajat olivat antaneet muutenkin jo maanantaina ja tiistaina RC:n säilykeruokaa toipuville Varjolle tietämättäni. Kyseisessä ruuassa ei ole mitään ihmeellistä. Tuoteselostetta lukiessani en löytänyt mitään eroa tavalliseen ruokaan, kun vertailin niitä keskenään. Toipuville koirille tarkoitettu oli vain kalliimpaa. Ei sen ihmeellisempää. Tullessa hakemaan Varjoa lääkäri halusi taas jutella kanssani ruokinnasta. Pysyin omassa kannassani, että aion myös jatkossa barffata Varjoa. Kieltäydyin ostamasta myöskin edellä mainittua ruokaa kotiin, vaikka se olikin automaattisesti lisätty laskuumme sekä pakattua kassiin missä olivat myös Varjon antibiootit. Tiistai oli siis viimeinen päivä lääkärissä, jonka jälkeen saimme jatkaa hoitoa kotona. Lasku oli lähes 2000e. Onneksi on vakuutus.

Odotellessa melkein tunnin Varjoa odotushuoneessa kertasin lääkeannostukset. Saimme kahta eri antibioottilääkettä. En meinannut pystyä istumaan paikallani, kun kaikki maailman infot olin lukenut jo odotushuoneen seiniltä. Seurasin muiden koiria, yritin lukea lehtiä, koetin löytää hyvän asennon penkillä jne. Tahdoin nähdä jo kuulemma todella paljon piristyneen rakkaani. Odotin ja odotin. Vihdoin toisen ovi kävi, jota ne istumapaikaltani nähnyt. Kuulin nimeni mainittavan. Syöksyin kohti ovea. Siinä hän oli. Rakas iki-ihana sininen poikanen. Varjo hyppäsi kaulailemaan minua. En nähnyt ketään, en kuullut ketään. Halasin possunaamaani. Kehuin häntä vaikka millä nimillä. Kultani oli taas oma pirteä itsensä. Häntä viuhtoi propellina. Kuonoa hierottiin minun niskaani ja päähäni. Olin niin onnellinen! Vihdoin havahduin siihen, että meitä tuijotetaan ja hoitajan kysyvästä katseesta päätellen minulta oli jäänyt jotakin kuulematta. Kuuntelin hoito-ohjeet vielä kertaalleen ja viimeiset pyynnöt ostaa RC:n Hypoallergic- ruokaa. Kiitin ja kieltäydyin. Saimme vihdoin lähteä kotiin. Varjo hyppi ja pomppi. Aiheutti hieman hämmennystä pienessä odotustilassa, kunnes pääsimme vihdoin ulos. Possu hyppäsi erittäin ketterästi autoon ja lähdimme kotia kohti.

Menimme muutaman viikon päästä kontrollikäynnille, jossa taas ehdotettiin ruuan vaihtoa nappulaan. Ei kiitos taas siihen. Verikokeen tulokst olivat normaalit ja kaikki oli hyvin. Varjo alkoi syömään jo silloin tiistaina normaalisti ja sen jälkeen sairaudesta oli enää antibiootit syömättä. Niitä jatkoimme yllättävän pitkään, koska vaikka kuumetta ei ollut niin verenmyrkytys on yleensä todella sitkeä. Näin siis kaikki päättyi hyvin. :) Tämä kokemus vahvisti suhdettani Varjoon ja tiedän nyt kuinka tärkeä hän tosiasissa on minulle. Perheemme hulivili, perheenjäsen, jota ilman elämä olisi...miten sen sanoisi? Ei elämisen arvoista? Niin se varmaan on.

Loppussa haluan kiittää Riikkaa, ( http://www.calcifers.net/) joka auttoi meitä verenmyrkytyksen ajan neuvomalla ja kuuntelemalla. Ohjeistamalla minua barffin saloihin, josta emme enää koskaan palaa entiseen. :) Kiitos.

Hullunmyllyä

Tämä blogi kertoo minusta ja perheestäni. Siihen kuuluvat itseni lisäksi aviomieheni, puuseppä Niko, sininen tanskandoggi Varjo, maatiaiskissa (s. 24.09.2005) Timmy ja nuorin porukasta turkkilainen angora Paholaiskissa. Kokopanomme koirien suhteen vaihtelee, kun meille tulee säännöllisesti Venäjältä koiria etsimään omaa, rakastavaa kotiaan Venäjän Katukoirat ry:n kautta. Perheemme viihtyy Halkia kylässä Pornaisissa. Intohimoinamme on eläimet, hyötypuutarha, vegaanius, puukäsittely, luonnomukaisuus ja luonnon arvostaminen.

Kerron vaihtelevasti vasta tekeillä olevasta puutarhastani, eläimistä, rescuekoirista ja koirahoitolaisistani.. :) Tällä hetkellä tärkeää on kasvattaa hyötykasveja, joita on jo pihallamme toistaiseksi vielä vasta yhdessä laatikossa. Laatikoita on tulossa Nikon tekeminä tänä vuonna lisää. Toivottavasti paljon!

Varjo, Poffunaama, Piiskahäntä jne. Rakkaalla Possulla on monta nimeä!

Rakas Charmander, Elämäni Kissa 01.06.2004-06.07.2012

 http://varjoistaelamaa.blogspot.fi/2012/07/rakkaani-viimeiset-hetket-sylissani.html

Omat kasvatit, veljekset vasemmalta Timmy ja Rontti s. 24.09.2005.