Barf (Bones And Raw Food)

Lyhyesti barf on raakaruokintaa. Luiden osuus on yleensä n. 60-70%. Loput ravinnosta koostuu sisäelimistä ja lihasta. Sekaan voi laittaa esim kerran viikossa pienen osan (esim.100g riippuen koiran päiväsaannista) kasvisosetta (esim.kurkkua, salaattia, omenaa yms.). Pennut syövät lihaa ja kasvissosetta 50-50. Pennun ruokintaan en niinkään ole perehtynyt. Varjo aloitti barffin vähän yli vuoden ikäisenä.

Meidän possunaama painaa 70kg. Syö kerran päivässä n. 1,3-1,8kg ruokaa. Yhtenä päivänä piiskahäntä syö esim. naudan mahaa ja possun lihaista rasvaa yhteensä n. 1,3kg. Siihen saatan laittaa kerran tai kaksi kahdessa viikossa n. 100g kasvisosetta. Seuraavana päivänä possu syö vaikka broilerinsiipiä 1,6kg. Luut ovat siis koiran koon ja taitavuuden mukaan valittavissa. Tarkoitus on, että koira syö luut kokonaan, ettei niistä jää mitään jäljelle. Varjo pystyy jo syömään esim. possun ydinluita kokonaan. 

Kaikki ruuat annetaan raakana. Mitään ei missään tapauksessa kypsennetä. Vähintään kolmea eri eläintä olisi hyvä syödä säännöllisesti, jotta ruoka olisi monipuolisempaa ja koira saisi tarvittavat ravintoaineet niistä. Meillä syödään yleensä naudan mahaa, possun lihaista rasvaa, lampaan luita, possun luita, broilerinsiipiä, naudan rasvakrossia, joskus hevosen ja lampaan jauhelihaa. Muitakin samoja eläimiä syödään eri muodossa. Saatavilla on myös valmiita sekoituksia, esim. murremixejä, mutta niissä on 50% osuus kasviksia, joka on liikaa aikuiselle koiralle. Siihen voi vaikka joskus laiskana lisätä jotakin. Niin minä teen joskus

Barffin aloitus:

Koiraa aletaan barffamaan heti ilman, että sitä tarvitsee sekoittaa nappulaan. Varjoa kun aloin barffaamaan meni hänellä maha sekaisin pariksi päiväksi. Tämä johtuu siitä, että nappulat poistuvat nopeasti elimistöstä samoin kaikki kakka, mitä elimistö ei kaipaa. Sekasyöjien kannattaa varoa antamasta luita ja nappulaa samana päivänä, koska siitä tulee koiralle helposti suolistotukoksia. Syystä että luu sulaa hitaammin kuin nappula, joka tulee lähes koirasta kuin koirasta läpi. Tämä nappulamössö sitten alkaa työntämään ei sulanutta luuta eteenpäin suolistossa, jossa tämä suolistotukos sitten muodostuu. Se onkin sitten jo vaarallista koiralle.

Meillä ei satunnaisia randomripuleita lukuunottamatta ole ollut mitään ongelmia mahan kanssa barffin aloitettuamme. Nyt Varjoa on barffattu jo kaksi vuotta. Randomripuleissakaan ei ole koskaan tehnyt hätäkakkoja sisälle. Kaikki on tehty ulos. Suolitotulehduksia ei myöskään ole ollut sen jälkeen, kun nappulasta siirryttiin raakaan.

Ensin kannattaa laskea koiran painon mukaan kuinka paljon tulisi syödä päivässä. Barf ei ole rakettitiedettä, joten jopa kokeilemalla määrät selviävät. Jos koira laihtuu, määrää täytyy lisätä, jos lihoaa niin tietysti vähentää. Ruokavalioon kannattaa ottaa yksi eläin kerrallaan mukaan ja katsoa onko allergioita tai yliherkkyyksiä. Naudan maha tekee erittäin hyvää koiran masulle ja se on usein myös nirson koiran herkkua. Sitä voi antaa säännöllisesti. Minä annan ja tykättyä on edelleen. Toiseksi eläimeksi voi alussa ottaa esim. possun, vaikkapa jauhelihana. Kolmanneksi voi ottaa broilerin, jonka luut ovat lähes rustoa. Niiden syömisestä on helppo aloittaa esim. jauhetuilla broilerin siivillä tai broilerin jauhelihalla, jossa on myös jauhettua luuta mukana. Näin koiran elimistö alkaa oppimaan sulattamaan luuta. Noin viikon kahden päästä tästä voi ottaa ruokavalioon jo kokonaiset luut.

Kokonaisista luista broilerin siivet ovat yleensä käteviä aloituksessa riippuen koiran koosta ja ahneudesta. Siipien syöminen kannattaa opettaa koiralle niin, että pitää ensin siivestä kiinni ja antaa koiran rouskuttaa ja rikkoa sitä, jonka jälkeen sen voi nielaista. Näin koira oppii, ettei sitä saa hotkaista heti. Jotkut koirat ovat ahneita, joten heille suosittelen jotakin suurempaa esim. kalkkunan siipiä. Niissä on myös hyvä liha/luusuhde jo itsessään samoin kuin broilerissa. Molemmissa on 50/50. Siivet ovat myös helposti sulavia ja sen vuoksi hyviä aloitusluita. Voi kokeilla myös broilerin selkärankaa ja kauloja. Joistain paikoista löytyy myös kalkkunankauloja.

Siinä tapauksessa, jos koirallasi on ollut jo aiemmin havaittua allergiaa esim. possusta tai naudasta voi raakaa silti kokeilla. Parin päivän ripuli ei tarkoita vielä mitään. Varjolla oli jokaista uutta eläintäkohden (lisättiin kerran viikossa) yhden tai kahden päivän ripuli. Sen takia ei kannata heti ensimmäisellä viikolla ottaa monen eläimen ruokaa mukaan. Yksi per viikko on mielestäni hyvä aloitus. Niin näkee mahdolliset allergianaiheuttajat. Jos allergiaa ilmenee, niin lopeta kyseisen eläimen syöttäminen ja siirry seuraavaan. Niitä on vaikka mitä: lammasta, poroa, hevosta ja strutsia (saa strutsitiloilta halvalla teurasjätettä). Näitä on kaikkia saatavilla monipuolisesti luina, rustoina, jauhelihana, lihaisena rasvana, sisäeliminä jne.¨¨

Ruokinnassa käytettävien eläinten selvitessä voi kokeilla jo kasvismössöjä lisättäväksi massaan esim. mahaan. Jotkut koirat eivät pidä pelkästään kasvismössön syömisestä. Meillä sekoitetaan kasvismössö aina mahaan tai jauhelihaan yms. Niin menee paremmin alas. Vihanneksissa kannattaa myös kokeilla eliminoimista, jos vaikuttaa siltä, että koira on allerginen jollekin. Ei tarvitse heti yli kymmenen vihanneksen/hedelmän sekoitusta tehdä. Vihreitä kasvismössöjä on saatavilla myös lemmikkieläinkaupoista (esim.ö Musti & Mirri). Ne ovat käteviä, jos oma aika/viitsiliäisyys ei anna myöden. Toisaalta tulee kalliimmaksi ostaa valmiita kuin tehdä itse. 

Kasviksina ei kannata käyttää kaasuja aiheuttavia vihanneksia esim. herneitä ja kaaleja. Juureksia kannattaa myös välttää, koska koira ei niistä paljon mitään saa irti. Kasvissoseita itse tehdessä kannattaa muistaa pari seikkaa. Tee kerralla paljon ja pakasta sopivissa annospusseissa/rasioissa. Kannattaa huomioida, että pussit saattavat mennä rikki pakastimessa ja kasvismössöt levitä pitkin poikin, jos ei kiinnistä huomiota pakastukseen, ettei esim. laita kovin montaa pussia päällekkäin. Kannattaa käyttää esim. leivinpaperia pussien välissä tai käyttää suosiolla rasioita. Muista nimenomaan pakastaa kasvimössöt, koska silloin soluseinämät menevät vielä enemmän rikki kuin pelkän soseuttamisen vaikutuksesta. Näin koira saa kaiken mahdollisen irti vihanneksista/hedelmistä, vaikka se onkin pitkälti kakan rakennusainetta. Kasvismössön määrästä käydään usein keskusteluja. Toiset antavat sitä enemmän, jotkut jopa joka päivä 10-20% koiran ruokavaliosta. Itse en pidä kasviksia suuressa osassa ruokavaliota, koska ei ne sudetkaan syö luonnossa kuin saaliseläimen mahassa olevan osaksi sulaneen kasvismössön. En pidä susia marjastajina...

Monet syöttävät myös lisäravinteita: glukosamiinia, merilevää, vitamiineja, kaikenlaisia eri öljyjä jne. Varjo ei niitä saa, koska en pidä niitäkään kovin relevantteina ruokinnassa. Joskus saatan lisätä rypsiöljyä, joskus pellavansiemenöljyä. Yleensä kuitenkin Varjo saa öljynsä jauhetusta lohesta, jota myydään esim. Murren Murkinassa. Valkosipulia syötän taas usein. Varsinkin kesällä se on meillä pitänyt punkit poissa. Ostan kilon purnukan kuivattua ja jauhettua valkosipua hevostarvikeliikkeestä. Sillä pärjää kauan. Kesällä 2010 Varjo söi säännöllisesti ainakin viisi kertaa viikossa valkosipulijauhetta. Punkkeja ollut kertaakaanl. Kesällä 2011 en antanut kokeen vuoksi kuin satunnaisesti vakosipulia. Punkkeja oli yli kymmenen kesän aikana. Kesällä 2012 aion jatkaa valkosipulin syöttämistä säännöllisesti. Sitä on helppo lisätä massojen esim. mahan päälle ennen ruuan antoa. Toiset sekoittaa sen kasvimössöihin jo tehdessään niitä. Minä en taas pidä valkosipulin leimahduksesta aina kun pakastimen avaa, joten jauhe on minusta kätevämpi.

Jatkuu...
Osassa kaksi. :)

Varjon verenmyrkytys, talvi 2010

Olemme Varjon kanssa ravanneet turhankin usein lääkärissä.

Ensimmäiset kerrat olivat rokotuksia tietysti. Ei niissä mitään. Varjon täyttäessä vuoden todelliset ongelmat alkoivat.

Se tapahtui talvella 2010. Muistan perjantaina mitanneeni Varjon kuumeen. Näytti hiukan yli 39 astetta. Soitin päivystykseen ja neuvoivat seurata vointia. Mittasin noin kahden tunnin välein Varjon kuumeen, kunnes nukahdimme viimein molemmat. Heräsin seuraavana aamuna taas mitaten kuumetta. Se oli kivunnut vaarallisiin lukemiin. Mittari näytti 40,6 astetta. Soitin heti kaikkiin mahdollisiin eläinlääkäreihin. Mevet onneksi pystyi ottamaan vastaan.

Jouduin puoliksi kantamaan Varjoa. Nostin autoon ensin etupään ja sitten takapään. Sininen poikaseni lyyhystyi peiton päälle takatilassa samantein. Klinikalle tullessamme Varjo pystyi juuri ja juuri kävelemään. Lyyhistyi heti odotushuoneeseen. Varattuun aikaan oli vielä yli puoli tuntia aikaa. Alle 10 minuuttia odotettua hoitaja pyysi meidät sisään, koska Varjo oli niin huonona. Ensimmäiseksi otettiin verikoe ja sitten heti tiputukseen. Pikkuiselle levitettiin patja lattialle ja sain jäädä Varjon viereen odottamaan tuloksia.

Verikokeen tulokset olivat järkyttävät: tulehdusarvot olivat kivunneet vaarallisen korkealle. Varjolle diagnosoitiin verenmyrkytys, joka johtui koko suolen (kaikki ne metrit) tulehduksesta. Varmuuden vuoksi ottivat röntgenkuvia, josko olisi suolitukoksia viikko sitten aloittamani barffin (Bones and Raw Food) vuoksi. Ei niitä ei ollut. Verenmyrkytys oli paha. Lääkäri kertoi Varjon kärsineen yli vuoden suolistotulehduksista, jotka nyt etenivät verenmyrkytykseen asti. Ei mikään ihme. Varjolle ei ollut koskaan sopinut mikään ruoka ja ripuloi lähes päivittäin. Hetkellisesti jokin ruoka sopi, kunnes oli taas vaihdoin paikka. Niin jatkoimme lähes vuoden.

Sain olla Varjon seurassa koko lauantain aina sulkemisaikaan asti. Lääkäri otti paljon muitakin kokeita tuolloin. En edes muista mitä kaikkia enää. Varjo ei jaksanut tehdä muuta kuin maata. Kävin muistaakseni kaksi kertaa pissattamassa pikkuisen lähes oven vieressä, koska ei jaksanut kävellä kauemmas. Takaisin patjalle tullessaan rojahti heti siihen. Tiputus jatkoi koko päivän.

Kuume laski ja sovimme, että tulemme seuraavana päivänä taas tiputukseen. Varjo sai ennen lähtöä pistoksena pahoinvointi-, kipulääkettä ja kuumetta laskevaa. Minun piti koko yön varmistaa ettei kuume nouse ja että nestetasapaino on kunnossa. Annoin ruiskulla puoliväkisin Varjolle vettä ja ruokaa. Suostui syömään vähän niin, että lappasin naudan mahaa Varjon suuhun sormilla. Onneksi sai muutaman lusikallisen nieltyä, että pystyi sinnittelemään lähes kuumetta koko yön. Valvoin epämääräisiä jaksoja yön ajan Varjon vieressä välillä mitaten lämpöä, antaen ruokaa ja vettä suuhun. Pelkäsin aina herätessäni ettei toinen enää hengitä. Yö meni kuitenkin ok ja aamulla rutiini jatkui.

Sunnuntaina menimme heti aamusta taas klinikalle. Varjo laitettiin taas tiputukseen. Saimme mennä suoraan takahuoneisiin. Sain taas olla Varjon vierellä, koska potilaita ei ollut paljon. Tällä kertaa otin kirjan mukaan, mutta istuin lattialla Varjon pää sylissäni. Pelkäsin todella paljon. Lääkärin mukaan Varjo oli kuolemanporteilla. Ei voinut tietää selviääkö tästä. Edelleen oli veto täysin pois ja kävimme vain muutaman kerran pissalla ulko-oven lähellä. Uudet verikokeet otettiin ja niissä tulehdusarvot olivat edelleen vaarallisen korkealla. Tiputus jatkoi koko päivän. Lähdimme yhdentoista aikaan takaisin kotiin taas samojen pistoksien jälkeen.

Lääkärin kanssa sovimme, että menemme vielä maanantaina ja tiistaina osaksi päivää tiputukseen. Kaikki tämä, jotta rakkaani vahvistuisi. Ruokahalua ei vieläkään ollut sunnuntaina saati jaksamista juoda. Annoin taas ruiskulla vettä ja lapoin naudan mahaa suoraan suuhun sormin. Varjo söi taas vähän, mutta enemmän kuin edellisenä päivänä. Onneksi. Alkoi pieni ruokahalu tulla jo takaisin. Ei kuitenkaan ollut jaksamista tehdä muuta kuin maata viltin alla samalla paikalla sohvalla.

Maanantaina olimme taas klinikalla klo 7.30. En enää saanut jäädä Varjon viereen. Lääkäri suositteli, että menen kouluun enkä jää odottelemaan. Saisin hakea pikkuisen kuuden seitsemän aikoihin kotiin. Koko päivä meni koulussa utuisesti. En pystynyt keskittymään mihinkään. En edes muista kunnolla siitä päivästä mitään. Muistan sen, että kellon tullessa kuusi lähdin samantein ajamaan klinikalle Varjoa hakemaan. Rakkaani tullessa odotushuoneeseen häntä heilui. Tulehdusarvot olivat laskeneet, kuumettakaan ei enää ollut. Kunto ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi vahva. Lääkäri suositteli vielä seuraavaksi päiväksi tiputusta. Annoin kotona taas ruiskulla vettä ja naudan mahaa. Se maistui jo paljon paremmin. Otti itse jo kädestä ruokaa. Yö meni taas samallalailla. Varjo nukkuen, minä valvoen vieressä kuunnellen sinisen poikaseni hengitystä ja kuumetta mitaten.

Tiistaina menimme taas lääkäriin. Varjo laitettiin tiputukseen ja minut otettiin puhutteluun jo toistamiseen ruokinnan vuoksi. Lääkäri syytti minua suolistotulehduksista ja nyt verenmyrkytyksestä. Olimme ehtineet barffata vain alle viikon. Raaka naudanmaha, jauhetut broilerinsiivet ja jauheliha ei todellakaan voinut olla syynä siihen. Sen ymmärtää kuka tahansa. Ne oli ne nappulat, jotka olivat aiheuttaneet päänvaivaa jo vuoden meille. Nappulat jotka eivät sovi yhdellekään koiralle, jonka omistaja osaa tarkastella niitä tarpeeksi kriittisesti. Niiden sisällöstä kun kuluttaja ei todellisuudessa voi tietää. Tästä aiheesta myöhemmin lisää omalla otsikolla.

Kieltäydyin heti aloittamaan Varjolle Royal Caninin jotakin hypoallergic ruokaa. Hoitajat olivat antaneet muutenkin jo maanantaina ja tiistaina RC:n säilykeruokaa toipuville Varjolle tietämättäni. Kyseisessä ruuassa ei ole mitään ihmeellistä. Tuoteselostetta lukiessani en löytänyt mitään eroa tavalliseen ruokaan, kun vertailin niitä keskenään. Toipuville koirille tarkoitettu oli vain kalliimpaa. Ei sen ihmeellisempää. Tullessa hakemaan Varjoa lääkäri halusi taas jutella kanssani ruokinnasta. Pysyin omassa kannassani, että aion myös jatkossa barffata Varjoa. Kieltäydyin ostamasta myöskin edellä mainittua ruokaa kotiin, vaikka se olikin automaattisesti lisätty laskuumme sekä pakattua kassiin missä olivat myös Varjon antibiootit. Tiistai oli siis viimeinen päivä lääkärissä, jonka jälkeen saimme jatkaa hoitoa kotona. Lasku oli lähes 2000e. Onneksi on vakuutus.

Odotellessa melkein tunnin Varjoa odotushuoneessa kertasin lääkeannostukset. Saimme kahta eri antibioottilääkettä. En meinannut pystyä istumaan paikallani, kun kaikki maailman infot olin lukenut jo odotushuoneen seiniltä. Seurasin muiden koiria, yritin lukea lehtiä, koetin löytää hyvän asennon penkillä jne. Tahdoin nähdä jo kuulemma todella paljon piristyneen rakkaani. Odotin ja odotin. Vihdoin toisen ovi kävi, jota ne istumapaikaltani nähnyt. Kuulin nimeni mainittavan. Syöksyin kohti ovea. Siinä hän oli. Rakas iki-ihana sininen poikanen. Varjo hyppäsi kaulailemaan minua. En nähnyt ketään, en kuullut ketään. Halasin possunaamaani. Kehuin häntä vaikka millä nimillä. Kultani oli taas oma pirteä itsensä. Häntä viuhtoi propellina. Kuonoa hierottiin minun niskaani ja päähäni. Olin niin onnellinen! Vihdoin havahduin siihen, että meitä tuijotetaan ja hoitajan kysyvästä katseesta päätellen minulta oli jäänyt jotakin kuulematta. Kuuntelin hoito-ohjeet vielä kertaalleen ja viimeiset pyynnöt ostaa RC:n Hypoallergic- ruokaa. Kiitin ja kieltäydyin. Saimme vihdoin lähteä kotiin. Varjo hyppi ja pomppi. Aiheutti hieman hämmennystä pienessä odotustilassa, kunnes pääsimme vihdoin ulos. Possu hyppäsi erittäin ketterästi autoon ja lähdimme kotia kohti.

Menimme muutaman viikon päästä kontrollikäynnille, jossa taas ehdotettiin ruuan vaihtoa nappulaan. Ei kiitos taas siihen. Verikokeen tulokst olivat normaalit ja kaikki oli hyvin. Varjo alkoi syömään jo silloin tiistaina normaalisti ja sen jälkeen sairaudesta oli enää antibiootit syömättä. Niitä jatkoimme yllättävän pitkään, koska vaikka kuumetta ei ollut niin verenmyrkytys on yleensä todella sitkeä. Näin siis kaikki päättyi hyvin. :) Tämä kokemus vahvisti suhdettani Varjoon ja tiedän nyt kuinka tärkeä hän tosiasissa on minulle. Perheemme hulivili, perheenjäsen, jota ilman elämä olisi...miten sen sanoisi? Ei elämisen arvoista? Niin se varmaan on.

Loppussa haluan kiittää Riikkaa, ( http://www.calcifers.net/) joka auttoi meitä verenmyrkytyksen ajan neuvomalla ja kuuntelemalla. Ohjeistamalla minua barffin saloihin, josta emme enää koskaan palaa entiseen. :) Kiitos.

Hullunmyllyä

Tämä blogi kertoo minusta ja perheestäni. Siihen kuuluvat itseni lisäksi aviomieheni, puuseppä Niko, sininen tanskandoggi Varjo, maatiaiskissa (s. 24.09.2005) Timmy ja nuorin porukasta turkkilainen angora Paholaiskissa. Kokopanomme koirien suhteen vaihtelee, kun meille tulee säännöllisesti Venäjältä koiria etsimään omaa, rakastavaa kotiaan Venäjän Katukoirat ry:n kautta. Perheemme viihtyy Halkia kylässä Pornaisissa. Intohimoinamme on eläimet, hyötypuutarha, vegaanius, puukäsittely, luonnomukaisuus ja luonnon arvostaminen.

Kerron vaihtelevasti vasta tekeillä olevasta puutarhastani, eläimistä, rescuekoirista ja koirahoitolaisistani.. :) Tällä hetkellä tärkeää on kasvattaa hyötykasveja, joita on jo pihallamme toistaiseksi vielä vasta yhdessä laatikossa. Laatikoita on tulossa Nikon tekeminä tänä vuonna lisää. Toivottavasti paljon!

Varjo, Poffunaama, Piiskahäntä jne. Rakkaalla Possulla on monta nimeä!

Rakas Charmander, Elämäni Kissa 01.06.2004-06.07.2012

 http://varjoistaelamaa.blogspot.fi/2012/07/rakkaani-viimeiset-hetket-sylissani.html

Omat kasvatit, veljekset vasemmalta Timmy ja Rontti s. 24.09.2005.