Meidän possunaama painaa 70kg. Syö kerran päivässä n. 1,3-1,8kg ruokaa. Yhtenä päivänä piiskahäntä syö esim. naudan mahaa ja possun lihaista rasvaa yhteensä n. 1,3kg. Siihen saatan laittaa kerran tai kaksi kahdessa viikossa n. 100g kasvisosetta. Seuraavana päivänä possu syö vaikka broilerinsiipiä 1,6kg. Luut ovat siis koiran koon ja taitavuuden mukaan valittavissa. Tarkoitus on, että koira syö luut kokonaan, ettei niistä jää mitään jäljelle. Varjo pystyy jo syömään esim. possun ydinluita kokonaan.
Kaikki ruuat annetaan raakana. Mitään ei missään tapauksessa kypsennetä. Vähintään kolmea eri eläintä olisi hyvä syödä säännöllisesti, jotta ruoka olisi monipuolisempaa ja koira saisi tarvittavat ravintoaineet niistä. Meillä syödään yleensä naudan mahaa, possun lihaista rasvaa, lampaan luita, possun luita, broilerinsiipiä, naudan rasvakrossia, joskus hevosen ja lampaan jauhelihaa. Muitakin samoja eläimiä syödään eri muodossa. Saatavilla on myös valmiita sekoituksia, esim. murremixejä, mutta niissä on 50% osuus kasviksia, joka on liikaa aikuiselle koiralle. Siihen voi vaikka joskus laiskana lisätä jotakin. Niin minä teen joskus
Barffin aloitus:
Koiraa aletaan barffamaan heti ilman, että sitä tarvitsee sekoittaa nappulaan. Varjoa kun aloin barffaamaan meni hänellä maha sekaisin pariksi päiväksi. Tämä johtuu siitä, että nappulat poistuvat nopeasti elimistöstä samoin kaikki kakka, mitä elimistö ei kaipaa. Sekasyöjien kannattaa varoa antamasta luita ja nappulaa samana päivänä, koska siitä tulee koiralle helposti suolistotukoksia. Syystä että luu sulaa hitaammin kuin nappula, joka tulee lähes koirasta kuin koirasta läpi. Tämä nappulamössö sitten alkaa työntämään ei sulanutta luuta eteenpäin suolistossa, jossa tämä suolistotukos sitten muodostuu. Se onkin sitten jo vaarallista koiralle.
Meillä ei satunnaisia randomripuleita lukuunottamatta ole ollut mitään ongelmia mahan kanssa barffin aloitettuamme. Nyt Varjoa on barffattu jo kaksi vuotta. Randomripuleissakaan ei ole koskaan tehnyt hätäkakkoja sisälle. Kaikki on tehty ulos. Suolitotulehduksia ei myöskään ole ollut sen jälkeen, kun nappulasta siirryttiin raakaan.
Ensin kannattaa laskea koiran painon mukaan kuinka paljon tulisi syödä päivässä. Barf ei ole rakettitiedettä, joten jopa kokeilemalla määrät selviävät. Jos koira laihtuu, määrää täytyy lisätä, jos lihoaa niin tietysti vähentää. Ruokavalioon kannattaa ottaa yksi eläin kerrallaan mukaan ja katsoa onko allergioita tai yliherkkyyksiä. Naudan maha tekee erittäin hyvää koiran masulle ja se on usein myös nirson koiran herkkua. Sitä voi antaa säännöllisesti. Minä annan ja tykättyä on edelleen. Toiseksi eläimeksi voi alussa ottaa esim. possun, vaikkapa jauhelihana. Kolmanneksi voi ottaa broilerin, jonka luut ovat lähes rustoa. Niiden syömisestä on helppo aloittaa esim. jauhetuilla broilerin siivillä tai broilerin jauhelihalla, jossa on myös jauhettua luuta mukana. Näin koiran elimistö alkaa oppimaan sulattamaan luuta. Noin viikon kahden päästä tästä voi ottaa ruokavalioon jo kokonaiset luut.
Kokonaisista luista broilerin siivet ovat yleensä käteviä aloituksessa riippuen koiran koosta ja ahneudesta. Siipien syöminen kannattaa opettaa koiralle niin, että pitää ensin siivestä kiinni ja antaa koiran rouskuttaa ja rikkoa sitä, jonka jälkeen sen voi nielaista. Näin koira oppii, ettei sitä saa hotkaista heti. Jotkut koirat ovat ahneita, joten heille suosittelen jotakin suurempaa esim. kalkkunan siipiä. Niissä on myös hyvä liha/luusuhde jo itsessään samoin kuin broilerissa. Molemmissa on 50/50. Siivet ovat myös helposti sulavia ja sen vuoksi hyviä aloitusluita. Voi kokeilla myös broilerin selkärankaa ja kauloja. Joistain paikoista löytyy myös kalkkunankauloja.
Siinä tapauksessa, jos koirallasi on ollut jo aiemmin havaittua allergiaa esim. possusta tai naudasta voi raakaa silti kokeilla. Parin päivän ripuli ei tarkoita vielä mitään. Varjolla oli jokaista uutta eläintäkohden (lisättiin kerran viikossa) yhden tai kahden päivän ripuli. Sen takia ei kannata heti ensimmäisellä viikolla ottaa monen eläimen ruokaa mukaan. Yksi per viikko on mielestäni hyvä aloitus. Niin näkee mahdolliset allergianaiheuttajat. Jos allergiaa ilmenee, niin lopeta kyseisen eläimen syöttäminen ja siirry seuraavaan. Niitä on vaikka mitä: lammasta, poroa, hevosta ja strutsia (saa strutsitiloilta halvalla teurasjätettä). Näitä on kaikkia saatavilla monipuolisesti luina, rustoina, jauhelihana, lihaisena rasvana, sisäeliminä jne.¨¨
Ruokinnassa käytettävien eläinten selvitessä voi kokeilla jo kasvismössöjä lisättäväksi massaan esim. mahaan. Jotkut koirat eivät pidä pelkästään kasvismössön syömisestä. Meillä sekoitetaan kasvismössö aina mahaan tai jauhelihaan yms. Niin menee paremmin alas. Vihanneksissa kannattaa myös kokeilla eliminoimista, jos vaikuttaa siltä, että koira on allerginen jollekin. Ei tarvitse heti yli kymmenen vihanneksen/hedelmän sekoitusta tehdä. Vihreitä kasvismössöjä on saatavilla myös lemmikkieläinkaupoista (esim.ö Musti & Mirri). Ne ovat käteviä, jos oma aika/viitsiliäisyys ei anna myöden. Toisaalta tulee kalliimmaksi ostaa valmiita kuin tehdä itse.
Kasviksina ei kannata käyttää kaasuja aiheuttavia vihanneksia esim. herneitä ja kaaleja. Juureksia kannattaa myös välttää, koska koira ei niistä paljon mitään saa irti. Kasvissoseita itse tehdessä kannattaa muistaa pari seikkaa. Tee kerralla paljon ja pakasta sopivissa annospusseissa/rasioissa. Kannattaa huomioida, että pussit saattavat mennä rikki pakastimessa ja kasvismössöt levitä pitkin poikin, jos ei kiinnistä huomiota pakastukseen, ettei esim. laita kovin montaa pussia päällekkäin. Kannattaa käyttää esim. leivinpaperia pussien välissä tai käyttää suosiolla rasioita. Muista nimenomaan pakastaa kasvimössöt, koska silloin soluseinämät menevät vielä enemmän rikki kuin pelkän soseuttamisen vaikutuksesta. Näin koira saa kaiken mahdollisen irti vihanneksista/hedelmistä, vaikka se onkin pitkälti kakan rakennusainetta. Kasvismössön määrästä käydään usein keskusteluja. Toiset antavat sitä enemmän, jotkut jopa joka päivä 10-20% koiran ruokavaliosta. Itse en pidä kasviksia suuressa osassa ruokavaliota, koska ei ne sudetkaan syö luonnossa kuin saaliseläimen mahassa olevan osaksi sulaneen kasvismössön. En pidä susia marjastajina...
Monet syöttävät myös lisäravinteita: glukosamiinia, merilevää, vitamiineja, kaikenlaisia eri öljyjä jne. Varjo ei niitä saa, koska en pidä niitäkään kovin relevantteina ruokinnassa. Joskus saatan lisätä rypsiöljyä, joskus pellavansiemenöljyä. Yleensä kuitenkin Varjo saa öljynsä jauhetusta lohesta, jota myydään esim. Murren Murkinassa. Valkosipulia syötän taas usein. Varsinkin kesällä se on meillä pitänyt punkit poissa. Ostan kilon purnukan kuivattua ja jauhettua valkosipua hevostarvikeliikkeestä. Sillä pärjää kauan. Kesällä 2010 Varjo söi säännöllisesti ainakin viisi kertaa viikossa valkosipulijauhetta. Punkkeja ollut kertaakaanl. Kesällä 2011 en antanut kokeen vuoksi kuin satunnaisesti vakosipulia. Punkkeja oli yli kymmenen kesän aikana. Kesällä 2012 aion jatkaa valkosipulin syöttämistä säännöllisesti. Sitä on helppo lisätä massojen esim. mahan päälle ennen ruuan antoa. Toiset sekoittaa sen kasvimössöihin jo tehdessään niitä. Minä en taas pidä valkosipulin leimahduksesta aina kun pakastimen avaa, joten jauhe on minusta kätevämpi.
Jatkuu...
Osassa kaksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti