Menimme Varjon kanssa lääkäriin Skutiin röntgenkuviin selän vuoksi. Varjo oli alkanut ulista mennessään maate. Jo ennen ulinaa oli havaittavissa tärinää maahan ja istumaan mennessä. Tärinää, jossa koko koira jäykistyy ja menee erittäin vaikean näköisesti maate. Köyristelyä olin myös huomannut seistessä, sekä aika ajoin takajalkojen jäykkyyttä ja tärinää myös seistessä.
Eläinlääkäri tutki Varjon ja sitten katsoi ulkona liikkeet takaata ja edestä, ravissa ja kävellen. Ei ongelmia. Sitten piiskahäntä rauhoitettiin ja otettiin kuvia selkärangasta, lonkista ja kyynäristä. Yhteensä kahdeksan röntgenkuvaa mukaanlukien taivutuskuva, jossa koiran pää taivutetaan kaulasta rintaan kiinni ja napataan kuva siitä (Wobbler näkyy joskus taivutuskuvassa). Kuvien tullessa lääkäri kävi ne kaikki läpi kanssani. Missään ei näkynyt mitään. Lonkat ja kyynärätkin olivat hyviä. Lonkat todennäköisesti A/A. Sitten lääkäri tarkisti eturauhasen, jossa ei ollut mitään epänormaalia. Samalla kysyi mitä Varjo syö, koska löysi muutaman hassun luunpalasen kakan seasta. Kerroin, että barffaamme, koska mikään nappula ei sovi ja tietysti barffin terveellisyyden vuoksi. Siihen sain kauheat haukut, että tietysti koira köyristelee ja tärisee, kun on teräviä (?!) luunsiruja suolistossa. Huoh...mitä tuohon nyt voi sanoa mitään.
Sitten otettiin virtsanäyte ja sieltä paljastui sitten virtsaputkentulehdus, joka usein aiheuttaa kipua maaten mennessä. Tärinä ja selän köyristely ei liittynyt virtaputkentulehdukseen. Varjon selkä on kaareva samasta kohtaa kuin vinttikoirilla. Tämäkin oli mielestäni oire. Virtsaputkentulehdus oli vain sattumaa. Saimme siihen tietysti antibiootit. Diagnoosi oli yksikertainen: Skutin lääkärin mielestä tuollainen kaarevaselkäisyys ja köyristely on vain Varjon tapa seistä eikä siis mitenkään outoa. Ihan normaalia kuulemma, että jotkut koirat hakevat sen asennon, jossa on parasta seistä ja Varjolla se nyt vaan on tällainen. Tärinä taas on myös jollain koirilla normaalia. Eli diagnoosi oli se, että sairautta ei ole. Lukuunottamatta virtsaputkentulehdusta. Järkyttävää. Toiste me emme Skutiin mene. Se on varma. Yleensä eläinlääkäriin mennessäon tarkoitu löytää diagnoosi eikä väittää epänormaalia mystistä tärinää ja muita oireita normaaliksi.
Varjo söi antibiootit kuurin loppuun ja lakkasi ulisemasta maahan mennessään. Virtsaputkentulehdus oli voitettu ja kaikki oli hyvin. Seuraavaksi aloin etsimään lääkäriä, joka osaisi diagnosoida selän tärinän ja köyristelyn. Seuraava käynti saman vaivan vuoksi on Eläinlääkäri, Aisti- osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti