Varjo alkoi oirehtimaan nenän vuotamisella ja apaattisuudellaan arkena illalla. Mietin, että mikä toisella on kun ruoka ei maistunut ja ulos ei halunnut lähteä. Mittasin kuumeen: 40,1 astetta. Heti aloin soittamaan kaikki klinikat läpi missä on vielä aikoja, HETI! En voinut odottaa tai katsoa kuumeen laskua tai nousua. Oli lähdettävä heti, koska kuumetta oli jo noin paljon. Viimein tärppäsi. Espoossa pieneläinklinikalla oli vapaa aika. Kävin ajamassa auton oven eteen ja autoin Varjon varovasti autoon.
Pääsimme klinikalle parissakymmenessä minuutissa. Ajoin mahdollisimman lähelle ovea ettei pikkuinen joudu liian kaukaata kävelemään. Tulimme sisälle todella pieneen odotushuoneeseen jonka tilasta Varjo vei lähes puolet asettumalla makaamaan jalkoihini. Puhtia ei ollut ollenkaan. Poika oli täysin vetämätön. Jo puhelimessa kerroin Varjon oireet ja kerroin kennelyskäepäilyni.
Hoitaja otti meidät sisään ja kysyi rokotuspassia. Eihän meillä sellaista ollut mukana. Hän sanoi kirjoittavansa uuden. Okei, sanoin hieman kummaksuen. Päätin kuitenkin avata hämmästelevä suuni ja kysyä mihin hän rokotuspassia tarvitsee. Samaan aikaan hoitaja kysyi, että annetaanko rabies samaan aikaan. Öööh..nyt oli mennyt jotain sekaisin. Kysyin, että kai hän tietää, että tulimme kennelyskäepäilyn vuoksi. Hän kertoi ajanvarauksen kohdalla lukeneen "kennelyskä", joten hän oli automaattisesti olettanut, että kyse oli siis rokotuksesta. Onneksi tämä asia oikeni ja hän pääsi tekemään tutkimukset.
Varjo oli hieman liian vähän juonut ja todella apaattinen. Päästessämme hoitohuoneeseen lötkähti taas maate. Hengitys rahisi hieman. Verikokeet otettiin. Eläinlääkärikin tuli paikalle. Hän oli samaa mieltä: kennelyskä, mutta joka oli muuttunut jo keuhkoputkentulehdukseksi. Kerroin huoleni koskien keuhkokuumetta, joka helposti tulee keuhkoputkentulehduksesta varsinkin, kun Varjon immuunijärjestelmä oli vielä verenmyrkytyksen jälkeen erittäin heikko, jonka vuoksi todennäköisesti kennelyskänkin sai. Sanoin, että tahdon vahvat, kahdet eri antibiootit. En halunnut alkaa leikkimään pikkuisen hengellä lainkaan. Heti tehokasta hoitoa. Eläinlääkäri oli samaa mieltä ja määräsi hyvät antibiootit. Suositteli myös Viikkiin tehohoitoon menoa, jos Varjon tila huononee.
Valvoin lähes koko yön Varjulini vieressä sohvalla antaen välillä vettä isolla ruiskulla suuhun ja kurkkuun. Ikenien väri oli paljon parempi veden juonnin jälkeen. Mittasin myös kuumetta säännöllisin väliajoin. En pystynyt nukkumaan kuin 10-20 minuutin jaksoissa. Tarkistin joka kerta säpsähtäessäni hereille, että rakkaani hengittää. Yö meni onneksi hyvin.
Aamulla annoin naudan mahaa suoraan suuhun, josta onneksi söi suurimman osan. Sitten lisää vettä. Soitin eläinlääkäriasemalle kertoakseni hyvistä uutisista, että Varjo jo söi vähän ja joi jo vähän itse. Kuumekin oli laskenut. Muutamassa päivässä Varjo oli jo lähes terve. :) Söi loput antibiootit ja kävimme seurantakäynnillä samaisella klinikalla. Kaikki oli hyvin ja tulehdusarvot olivat tällä kertaa normaalit. Kaikki loppui hyvin. :) Olin onnesta soikeana.
Pelkäsin todella paljon, että Varjolle tulee keuhkokuume, josta on todella vaikea selvitytyä. Yleensä kennelyskää ei oteta tarpeeksi vakavasti ja jopa keuhkoputkentulehdukseen annetaan liian heikot antibiootit, jotka ei sitten pure. Tänä aikana sairaus muuttuu pahemmaksi salakavalasti: keuhkokuumeeksi. Eroa ei välttämättä huomaa ja koira saattaa menehtyä siihen nopeasti. Varsinkin, jos immuunijärjestelmä on heikko, niin kuin Varjon tapauksessa. Verenmyrkytyksen jälkeen menee reilu vuosi ennen kuin puolustusmekanismi kehossa taas toimii normaalisti. Tiedän, että mm. yksi tanskandoggi on menehtynyt keuhkokuumeeseen. Senkin vuoksi taisin olla turhan tyly ja vaativa (vai olinko) eläinlääkärille vaatien kovat lääkkeet, ettei keuhkokuumeen mahdollisuutta edes olisi.
Kaikki onneksi loppui hyvin. Sairaudet ja korkeat tulehdusarvot on voitettavissa. Pitää vaan uskoa ja välittää. Niin ja pitää huolta siitä, että eläimesi, paras ystäväsi, karvainen lapsesi saa mahdollisimman parasta hoitoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti