Tulee suru puseroon heti kun katson Kodittomat Koirat- kotisivuja kodittomista koirista.
Onneksi ovat jo siellä odottamassa josko joku huomaisi heidät. Osaan
myös venäjää, ja siksi voin lukea myös venäläistä foorumia. Siellä on
taas paljon uusia koiria jonossa, jotka odottavat käännöstä, kuvia jne.
Huoh. KK tarvitsee paljon uusia kotihoitajia! Niin saamme tänne edes osan koirista Suomeen odottamaan sitä ihka omaa perhettään.
Toivottavasti edes yksi ihminen kiinnostuisi, ja tästä postauksesta olisi hyötyä.
Toivon niin todella, koska sivuilla on koiria jotka ovat etsineet omaa
kotiaan jo yli kaksi vuotta. En tiedä, ehkä ne koirat ovat liian
"tavallisen" näköisiä, liian isoja, liian pieniä, liian aktiivisia,
liian nuoria tai vanhoja. Mistä sen tietää. Itsekin syyllistyn yleensä
siihen, että haluaisin va
lita koiran ulkonäön takia. Sehän se on
mikä ensimmäisenä kiinnittää ihmisen huomion. Vasta sen jälkeen
katsotaan luonnetta ja sopivuutta siihen omaan perheeseen.
Haluaisin
itse ottaa mahdollisimman monta koiraa Venäjältä, pelastaa ne! Vaikka
mennä ihan itse omalla autolla sinne ja tuoda tullessani autollisen
kodittomia, mutta tiedämme kaikki, että se ei ole mahdollista. Resurssit
ovat rajalliset. Sen vuoksi tarvitsemme vapaaehtoisia, jotka voivat
ottaa kotihoitoon edes sen yhden ihanan koiran, joka ansaitsee tulla
pelastetuksi, joka todellakin ansaitsee lämmintä syliä ja säännöllisesti
ruokaa oli se minkä näköinen koira tahansa.
Tosiasioiden vuoksi
yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mutta yhdestäkin pisarasta kasvaa
meri, ja jos yksi ihminen auttaa yhtä koiraa niin ainakin se on
"turvassa", askelta lähempänä löytää oman kodin, Suomessa. Nyt
haastankin kaikki auttamaan, kaikki jotka ovat kykeneväisiä ja kenellä
riittää siihen resurssit ja kellä on sitä palavaa halua auttaa
venäläisiä karvaisia reppanoita!
Aina on se "vaara", että koira jäisi sitten lopullisesti kotiin. Pitää
kuitenkin ajatella myös koirien parasta siltä kantilta, että ellei anna
sitä uuteen kotiin, niin ei voi ottaa toista koiraa kotihoitoon.
Minulla
on ollut kolme kissaa kotihoidossa, jotka kaikki pelastin itse
yksityisesti en siis yhdistyksen kautta. Kaksi pentua löytyi ulkoa
meidän pihalta. Kukaan ei koskaan kaivannut. Yksi Tyttö tuotiin minulle
narkkiluolasta, jossa kissaa oli pahoinpidelty jne. Nyt kaikilla on omat
kodit kavereideni luona. Tyttö on mm. kaverin sosiaalisin kissa tätä
nykyä. Pelkäsi pitkän aikaa ihmisiä. Ei pelkää enää. Onneksi.
Koiria
taas on ollut hoidossa useampia. Tosin vain yksi KK:n kautta
periaatteessa. Se fiilis, kun näet miten koira reipastuu päivä päivältä.
Se on jotain niin ihanaa nähtävää, itse olla todistamassa kaikkea tätä!
Jokaisen uuden elukan myötä, kun edellinen on saanut kodin. Se on vaan
niin mahtavaa! Sen vuoksi pystyn luovuttamaan edelleen uudelle hyvälle
perheelle. Koiria on ollut taloudessani samaan aikaan enintään kaksi.
Mukaan lukien oma possunaama. Eli vain yksi kotihoidokki kerrallaan.
Niin pystyy paremmin omasta mielestäni ainakin keskittymään siihen
yhteen. Auttamaan reipastumisessa, sosiaalistamaan, opettamaan jne.
Kissojakin
on meidän perheessä kaksi kappaletta tällä hetkellä. Ne ei vaan
yksinkertaisesti tule muiden kanssa juttuun. Sen vuoksi hoitokissat
eivät ole voineet olla pitkään täällä meillä odottamassa uutta kotia.
Tyttö taisi olla pisimmän aikaa eli n. kolmisen viikkoa. Toinen
löydetyistä pennuista oli taas vain muutaman tunnin, kunnes kaveri
ollessaan löytöaikana meillä kaffella otti pikkuisen heti mukaansa!
Linkki Kodittomat Koirat Ry:n- kotisivuille: http://kodittomat-koirat.com/
Linkki KK:n foorumille: http://www.kodittomat-koirat.com/smf/index.php
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti